sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Talventörröttäjät vain huojuvat mustassa maisemassa

Eipä ulos katsellessa uskoisi, että talvipäivä on seisahtunut ja olemme menossa valoa päin. Lomareissumme aikana oli se vähäinenkin lumi sulanut pois, vain ojien pohjilla näkyi merkkejä siitä, että lunta oli ollut.




Nyt tätä hämärän hetkeä tuntuu jatkuvan kaiken päivää ja kello kolmen jälkeen maisema muuttuu pikkuhiljalleen pilkkosen pimeäksi. Erityisen pimeä on tämä meidän nurkkamme. Kuten olen jo maininnutkin, olemme odotelleet uusia katuvaloja tähän syrjäiseen loukkoomme jo kaksi talvea, eikä muutosta näy tällekään vuodelle ehtivän tulla. Onneksi pihavaloja sentään on, ja jouluiset kyntteliköt loistelevat ihmisten ikkunoilla.

Pihalle katsellessa näkyy kukkapenkeistä sentään siivoamatta jääneitä talventörröttäjiä. Jos olisin oikein energinen syksyllä ollut, niin eipä noitakaan voisi nyt ihailla...

  • Suloisesti tuulessa huojahtelevat myskimalvojen siemenkodat muodostaen beigenruskeita pallukoita oksillensa. 
  • Kaariportissa kiemurtelee lehtensä pudottanut humalaköynnös punoen säkkyräistä kudostaan tankojen ympärille. 
  • Perennapenkissä hojottavat liljojen ja syysleimujen varret pystypäin, mutta kokolailla mustuneina. 
Onpa sentään jotain mitä katsella.

Sinne tänne pitkin pihaa olen sirotellut erilaisia lyhtyjä ja toki niiden loistetta on mukava katsella, etenkin juuri siinä sadunhohtoisessa taitteessa missä hämärä muuttuu pimeydeksi.