Toukokuu on kukkakuu

Taas kukkii kaikki samaan aikaan.

Huhtikuun hellejakso kypsytti puiden silmut ja kukkien nuput niin, että kun parin viileämmän päivän jälkeen lämpö taas hehkui, avautui lähes koko kukkarunsaus yhdellä kerralla.

Vappua vietettiin kirsikan kukkien lumossa ja siitä pitäen ovat monen väriset terälehdet värjänneet maisemaa kuin ilotulitteet taivasta. 

Yölliset kylmät pitkittivät ihanasti kirsikankukkapuiden loistoa, mutta viivyttivät maan lämpenemistä ja sipulikukkien puhkeamista varjoisella pihallani.

Nyt hehkuvat rusakoilta piiloon jääneet tulppaanit sekä myöhäisemmin aukeavat lajikkeet yhdessä narsissien, helmihyasinttien ja syreenien kanssa. Lammikolla leiskuvat rentukat keltaisissaan ja samaa keltaista toistavat vuohensilmien kakkaramaiset kukat syreenin juurella. Rehevää on ja kaunista.

Lammikolla ovat nuijapäät jo karanneet kudun pauloista ja viilettävät veden syvyyksissä. Manteritkin ovat löytyneet, olemme nähneet seitsemän yhdellä silmäyksellä.

Lavoihin kylvetyt salaatit ja herneet ovat itäneet ja uuteen kuplalavaan on laitettu retiisiä, porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta ja sipulia.

Ruukuissa kasvavat timjami ja rosmariini huumaten hipaisijan tuoksullaan. Persilja, basilika ja ruohosipuli odottavat pöydän päätyaltaassa lautaselle napsaamista.

On vahva kesän tuntu, vaikka vasta edetään toukokuun viimeistä viikkoa kohti ja kelit ovat viilenneet. Sateet huutelevat ennätyksellistä siitepölymäärää kuusista ja männyistä niin, että keltaiset nauhat raidoittavat asvalttia. Haapa puhaltaa höytyviään tuuleen ja näyttää kuin pyryttäisi.

Dahurian alppiruusu on viikon kuluessa availlut kukkiaan ja erottuu pihan perältä fuksian punaisena röyhynä. Alppikärhö maalaa porttinsa siniseksi runsaalla kukkamerellään.

                                                      

Kauan kaivattu vihreys on valloittavaa.