Tähän Vappuun jäi surun merkki. Tuli viesti lapsuuden leikkikaverin, poikaserkuista tutuimmaksi tulleen, arvaamattomasta kuolemasta.
Auringon lämmittämän päivän askareissa, pihalammikon puhdistuksessa, sen pohjaan uponneita lehtiä siivilöidessäni, nenässä risujen poltosta nouseva savun tuoksu, nousee mieleen muistoja vuosien takaa, kauan sitten menneistä kesistä.
Rautjärven rannalla Savitaipaleen Heituinlahdessa, Kirppuvuoren juurella, meidän äitiemme kotikonnuilla, oli serkuksilla tapana viettää kesää uiden ja rantanuotiolla ruokaa keitellen. Siellä vilistettiin pitkin metsiä, kerättiin marjoja ja sieniä. Käytiin polkupyörillä Nurkan kauppa-autopysäkillä. Tutkittiin käärmeitten pesät peltojen kiviraunioilla ja rantasaunalla kylvettiin. Tupakkaa salaa polteltiin poikain aitan yleisillä ja linnun pesiä tutkittiin navetan vintillä.
Suru ja yllätys, tyhjä tunne.
Oman äitini, hänen kummitätinsä, hautajaisissa viimeksi juteltiin, sen jälkeen vain auton ikkunan läpi moikattiin.
Elämä on lyhyt, ja arvaamaton.
