torstai 31. lokakuuta 2013

Poikanen lensi pesästä!

Juurihan keväällä tuskailin sivu suun menneitä jatkokoulutuspaikkoja ja kotinurkissa pyörimisen ankeutta nuorimmaiseni kannalta, joka kasvaa aikuiseksi omia "erityispolkujaan".
No nyt hän on lentänyt pesästä! Kuin puun takaa, äkkiä ja yllättäen ilmaantui asuntolapaikka, joka miellytti, tutut kaverit yläkerrassa ja oman elämän alku! Tässä nyt sitten saan rauhassa istahtaa kirjoittelemaan ja televisiostakin voin katsoa mitä tahdon. Oudon hiljaista on.

Palasin juuri nuorukaisen asunnolta, kävin viemässä posteja ja puuttuvia tavaroita. Hyvin siellä pärjättiin, äidillä on kovempi ikävä....

Niin nopeasti rientää aika ja monta tekemätöntä asiaa ja tarjoamatonta tilaisuutta nousee mieleen. Sitäkin piti, ja sekin vielä. Tiedän kuitenkin, että parhaani mukaan olen toiminut. Aina en ole jaksanut, en edes joka kerta, mutta yritän armahtaa itseni ruoskivilta riittämättömyyden tunteilta. Hartaasi toivon pikkuiselle vahvoja siipiä ja kimmoisaa kuorta elämän haasteisiin. Hyvin se luonnistuu, kunhan vielä saadaan järjestymään se nettiyheys...