sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Lunta riittää ja kirjat kutsuu

Kaunista on, ei voi kieltää. Kuvassa asemarakennuksen torni edustalla kasvavan lehmuksen takaa häämöttäen.

Omalla pihalla näyttää kovasti viime talven toisinnolle maisemien puolesta. Puhtaan valkoista, kevyttä puuterilunta paikat pullollaan. Lyhdyn katolla saman korkuinen kinos, kuin viime talven kuvissa. Totta kuitenkin, että ikkunoista näkyy vielä ulos, kun viime vuonna näihin aikoihin maisemat peittyivät suurien katolta tippuneitten kinosten taakse.

Junaliikenne pelitti viime viikon lumipyrytyksestä huolimatta kohtalaisen mukavasti, tällä erää olen enemmän saanut odotella busseja. Perjantaina kotiin lähtiessä jo oli tiedossa, että liikenne oli ruuhkautunut onnettomuuksien vuoksi sekä Lahden että Tuusulan väylällä, joten ei ollut mitenkään odottamatonta, että Helsingistä tulevaa bussia ei kuulunut eikä näkynyt. Onneksi pakkaset ovat olleet maltilliset, joten bussipysäkillä on ollut ihan siedettävää. Siinä odotellessa on tullut myös juteltua ihmisten kanssa, ongelmat yhdistävät.

Kirjarintamalla olen lukenut kummallisia varttuneitten (70-80 v.) kirjailijoitten teoksia. Martta Salmela-Järvisen kirjan Tuhannen tarinan talo ja Sisko Istamäen teoksen Yöntähti. Yöntähteä lukiessa tuli mieleen mahtaako Istamäki kuvailla siinä omia tuntemuksiaan kirjailijana; kirjoittaa sitten mitä tahansa, aina tulee loukanneeksi jotakuta, ja saa tuntea itsensä pieneksi. Herkkä on myös kirjaminän, Kielon, tuumaus tarinasuonen tyrehtymisestä: Niin kuin kissa olisi nielaissut linnun, jäljelle jäi vain höyhenrahtunen, jos sitäkään.

Muuta lukemista ovat olleet ja on Binchyn varhaisempi Unelmien kaikuja, joka johdattaa luotettavaan tapaansa keskelle Irlannin merellisiä rannikkomaisemia ja värikkäitä ihmisiä. Kuten aina Binchyä lukiessa, tuntee tämänkin parissa palaavansa tuttujen keskuuteen. Andrea Camillerin uusin Törmäyskurssilla vie puolestaan Sisilian rannikolle, Montelusaan, jossa komisario Montalbano selvittelee merestä löytyneen ruumiin arvoitusta. Tämäkin Camillerin kirja on ihana sekoitus ruokaa, merta, ihmiskohtaloita ja Italian poliisin ja virkamieskunnan monivivahteista taivallusta. Sisiliaan on suunnittelilla matkakin, joten entistä innokkaammin pureudun kirjan tunnelmiin.