Lauantaiaamun hämyssä oli outoa matkustaa junan hiljaisuudessa kohti Hämeenlinnaa. Kahdeksalta oli vielä pimeää, mutta Hyvinkään kohdilla alkoi päivä valjeta ja hetki oli kauniin sininen. Puut hohtelivat sinertävää kimallusta uudessa lumipeitteessä ja kaikkialla oli puhtaan valkoista.
Riihimäelle saavuttaessa oli jo valoisaa ja Tampereelle suuntaavaa Intercityä sai odotella jonkusen aikaa, mutta ei kuitenkaan paleltumiseen saakka. Mukava oli IC:n kyydissa Hämeenlinnaan syksytellä. Perillä asemalla sattui hyvä tuuri, sillä tapasin taksijonossa samaan osoitteeseen matkaavia ja pääsimme kimppakyydillä.
Kaunis oli Hämeenlinnan keskusta puhtaan lumen keskellä. Herttaisen näköisiä puutaloja ja kauniita rakennuksia. Olen useasti kaupungin läpi kulkenut ja linnassakin muutaman kerran vieraillut, mutta keskustassa en vielä koskaan ollut kävellyt. Pitää mennä uudelleen kesällä!
Paluureissulla junat osuivat nappiin, VR:lle kiitos.
Tervetuloa! Sivuilla suloisesti sekaisin: Puutarhurointia. Juustoa ja viiniä. Karavaanailua. Matkoja. Kirjoja. Runoja. Arjen ajatuksia.