Junia vaihdellen - kaapparilaivan kapteenin seurassa

Loppiaisviikolla alkanut talvi tuli ja meni. Aamulla satoi vielä alijäähtynyttä vettä ja tien pinnat olivat sokerikuorrutetun kovat ja liukkaat. Nyt iltapäivällä loiskittiin jo lätäköissä.
Työkaverin kanssa oli puhetta, että kertaakaan ei vielä tänä talvena ole hanskoja tarvinnut. Junistakaan ei ole ollut mitään kirjoitettavaa, kun ovat kulkeneet ihan aikataulussa.

Juhlapyhien väliviikot sain nauttia yhtäjaksoisesta kyydin syksytyksestä N-junassa, mutta tällä viikolla palattiin arkeen. Hyvään tottuu nopsasti, joten ärsyttävää on ollut keskeyttää kirja junan vaihdon ajaksi. Laiturilla kun on näin talvisin niin pimeääkin, ettei näe tekstiä odottelun aikana!

Viime päivinä on junakirjajani kulkenut ylen ihmeellinen 1600-luvun vaiheita kuvaileva Alonso de Contrerasin teos Elämäni vaiheet. Vauhdikasta ja tapahtumarikasta on miehen elämä ollut. Milloin hän on purjehtinut kaapparilaivan kapteenina pitkin Välimerta ja milloin samoillut ratsuväen komentajana Madridin ympäristössä miehiä kokoillen sekä Italiassa, Portugalissa ja Ranskassa tahi Espanjassa peistä heiluttaen. Maltan ritariksikin hänet ehdittiin lyödä ja erakkoelämää mahtuu miehen vuosiin sekä munkkiveljestön jäsenyys. Rahaa ja saalista tulee ja menee, väliin arkut pullottavat rikkauksia; silkkiä, hopeaa ja röyhelökauluksia, toisinaan taas elanto on tiukassa ja toimeentulo ystävien varassa.

Mielenkiintoisin kohta kirjassa on Contrerasin muistelema Soma-tulivuoren eli Vesuviuksen purkaus, joka hukutti laavavirtaan ja tuhkasateeseen vuoren juurella sijainneet kylät ja kaupungit. Kuvauksen mukaan Contrerasin miehet pysäyttivät laavavirran kulun Nova-kaupungin laitamille kaivamalla suuren ojan kaupungin turvaksi. Kaupungissa sijaitsivat mm. sotajoukkojen majoitustilat sekä nunnaluostari, mutta kukaan ei uskaltanut rakennuksissa majailla, sillä maanjäristykset mursivat seinät täyteen halkeamia.

Omaelämänkerrallinen tarina on kirjoitettu lennokkaasti ja päiväkirjamaisesti, mutta pitää hyvin sekapäisyydestään huolimatta seikkailuissa mukana. Kirjan on kääntänyt ja sen esipuheen on laatinut Aarno Saleva vuonna 2011. Hän laatinut suomennoksen tuoreella kielellä käyttäen taidokkaasti entisaikojen historiallisia aseiden ja säätyjen ym. nimityksiä. Meriveden suolan maistaa kielellään lukiessaan vaikkapa erilaisia ja runsaita merenkulkuun liittyviä termejä. Ihmeellinen ja todella toisenlainen historian kirja.