Kerrankin ehdin lähes uunituoreen kirjan äärelle. Annabel Lyonin teos Aleksanterin opettaja teki omituisen vaikutuksen. Juoni on mielenkiintoinen. Kirjan kertojaminä Aristoteles, toimii Makedonian hallitsijan, Filippoksen pojan, Aleksanteri suuren, opettajana.
Kirjaa ja sen juonta on selailuni mukaan käsitelty monella kirjablogilla, ja se on herättänyt ihmetyksen sekaista ihastusta myös monissa muissa lukijoissa.
Tapahtuma-ajan ja henkilöiden vahvasta historiallisesta latauksesta huolimatta kirjan kieli on modernia. Se sai ainakin minun päässäni aikaan epäsointuisen tunnelmien sekoittumisen. Toisaalta tapahtumapaikat ja tunnelmakuvat kertoivat auringon paahtamasta raunioituneesta Stageirasta, älykköjen Ateenasta ja Mytilinien saaresta, kun taas kieli viestitti nuoren poikajoukon elämän ongelmista ja kasvukivuista ja toi tapahtumat tähän päivään.
Kirja valikoitui luettavakseni Helsingin kirjamessujen sekä kustannusyhtiö Avaimen uutiskirjeitten myötä. Teos oli esittelytekstiensä veroinen, sen kerronta on herkkävireistä ja kuitenkin rajua, paikkapaikoin karskiakin.
Toisaalta iänikuinen antiikin historiaan sijoittuva tapahtumasarja pisti miettimään - Miten niin ja kuka kertoi? Vasta kirjan loppuessa luin lähdeteosten luettelon sekä taustatietoja romaanin kirjoitusprosessille.
Omalla tavallaan viehättävä kirja, joka problemoi kaikessa filosofisuudessaan tällekin päivälle tyypillisten ongelmien parissa. Teoksesta käy ilmi kirjailijan oivallus, että ihminen on kautta historian sama päivittäisine elämisen ongelmineen ja läheisten kaipuineen. Kirjan mielenkiintoisinta antia olivat mielestäni etenkin Aristoteleen aikaiset hoitotavat ja uskomukset ihmiskehon koostumuksesta sekä pohdiskelut tähtitaivaasta ja luonnon kirjosta.
Tervetuloa! Sivuilla suloisesti sekaisin: Puutarhurointia. Juustoa ja viiniä. Karavaanailua. Matkoja. Kirjoja. Runoja. Arjen ajatuksia.
maanantai 28. marraskuuta 2011
maanantai 21. marraskuuta 2011
Verkoton viikonloppu
Viime viikko oli niin tapahtumarikas ja hektinen, että viikonloppu meni ihan vaan lukiessa ja laiskotellessa. En edes tietsikkaa avannut. Edellisviikonlopun Kemionsaaren kierros tuntui vielä taustalla ja lisäsi epätavallisen lennokasta fiilistä entisestään.
Viikkoon sulloutui ihmeen paljon rientoja. Oli aistinvaraista maistelua, avantouintia, kielikurssia ja luentoa. Mukavalle tuntui perjantaina rauhoittua saunomaan ja istumaan iltaa kotosalla.
Maistelua saatiin kokeilla Eviralla, Juustopöydän järjestämässä aistinvaraisen maistelun tapahtumassa, jossa pöytään tuotiin peräjälkeen erilaisia juustoja. Oli juustoja vuohenmaidosta ja lehmänmaidosta sekä varsinaista ns. vuohenjuustoa ja fetaa sekä suomalaista fetaa eli oikeammin salaattijuustoa sekä emmentaalia, kittijuustoa, murukolojuustoa, sinihomejuustoa ja valkohomejuustoa.
Vaikka ohjeissa luki, että ei ole suotavaa niellä kaikkea maistamaansa, ja pöydät oli varustettu sitä varten kipoin ja kupein, niin tottumattomana moiseen haaskaukseen - ja hyvien makujen viemänä - tuli siinä maistelun ohella 'nautittua sisäisesti' melkoinen määrä näitä erinomaisia maitotuotteita. Aamulla katsoikin peilistä vastaan erittäin turvonnut naamataulu.
Mutta mukavaa oli ja taatusti erilaista. Jokaisen juustolaadun maistamisen yhteydessä saimme ammattimaistajilta kuulla mitkä pisteet kullekin laadulle kuuluisivat sekä tietysti paljon tietoutta erilaisten juustojen valmistusprosesseista, ominaisuuksista ja yleisimmistä virheistä. Ja hypistelimme ja haistelimme... Suu neutraloitiin jokaisen maistelun jälkeen haalealla vedellä.
Nykyään laadunvalvonta, ja maistelu, on tuottajan vastuulla, mutta ennen EU-aikaa kaikki kauppaan menevät juustot maisteltiin Eviralla ammattiraadin toimesta ja myytäväksi kelpaamattomat passitettiin sulatejuuston raaka-aineiksi.
Juustopalleroiden sulattamisessa auttoi kunnon kylmäuinti. Avannostakin alkaa jo olla hajua, sillä Kuusijärven selkä oli riitteessä, rannat toki vielä sulana. Veden lämpötila +3 sai ensimmäistä kertaa suonenvedon tuntumaan kaulan seutuvilla. Sekopäistä ihanuutta!
Viikkoon sulloutui ihmeen paljon rientoja. Oli aistinvaraista maistelua, avantouintia, kielikurssia ja luentoa. Mukavalle tuntui perjantaina rauhoittua saunomaan ja istumaan iltaa kotosalla.
Maistelua saatiin kokeilla Eviralla, Juustopöydän järjestämässä aistinvaraisen maistelun tapahtumassa, jossa pöytään tuotiin peräjälkeen erilaisia juustoja. Oli juustoja vuohenmaidosta ja lehmänmaidosta sekä varsinaista ns. vuohenjuustoa ja fetaa sekä suomalaista fetaa eli oikeammin salaattijuustoa sekä emmentaalia, kittijuustoa, murukolojuustoa, sinihomejuustoa ja valkohomejuustoa.
Vaikka ohjeissa luki, että ei ole suotavaa niellä kaikkea maistamaansa, ja pöydät oli varustettu sitä varten kipoin ja kupein, niin tottumattomana moiseen haaskaukseen - ja hyvien makujen viemänä - tuli siinä maistelun ohella 'nautittua sisäisesti' melkoinen määrä näitä erinomaisia maitotuotteita. Aamulla katsoikin peilistä vastaan erittäin turvonnut naamataulu.
Mutta mukavaa oli ja taatusti erilaista. Jokaisen juustolaadun maistamisen yhteydessä saimme ammattimaistajilta kuulla mitkä pisteet kullekin laadulle kuuluisivat sekä tietysti paljon tietoutta erilaisten juustojen valmistusprosesseista, ominaisuuksista ja yleisimmistä virheistä. Ja hypistelimme ja haistelimme... Suu neutraloitiin jokaisen maistelun jälkeen haalealla vedellä.
Nykyään laadunvalvonta, ja maistelu, on tuottajan vastuulla, mutta ennen EU-aikaa kaikki kauppaan menevät juustot maisteltiin Eviralla ammattiraadin toimesta ja myytäväksi kelpaamattomat passitettiin sulatejuuston raaka-aineiksi.
Juustopalleroiden sulattamisessa auttoi kunnon kylmäuinti. Avannostakin alkaa jo olla hajua, sillä Kuusijärven selkä oli riitteessä, rannat toki vielä sulana. Veden lämpötila +3 sai ensimmäistä kertaa suonenvedon tuntumaan kaulan seutuvilla. Sekopäistä ihanuutta!
maanantai 14. marraskuuta 2011
Lukunurkan helmiä ja autoretkiä
Lukunurkan helmiä
Luin ihanan kirjan, Linda Olssonin "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja". Oikein jäi harmittamaan kun viimeinen sivu sulkeutui. Tarinaan jäi auki juonen kulkuja, joille joutuu sorvaamaan oman jatkumon.
Kirjan tapahtumapaikkana on Taalainmaan vehreä peltomaisema eteläisessä Ruotsissa. Siellä kohtaavat toisensa nuori, Uudesta Seelannista haavojaan parantelemaan saapunut kirjailijanainen sekä paikallisten noidaksi nimittelemä vanharouva. Kummallakin on takanaan murheellinen elämänkokemus ja pikkuhiljaa he löytävät toisistaan lohduttajan ja ymmärtäjän, jonka kanssa vaikeat asiat voi purkaa sanoiksi.
Kirja kuljettaa tarinaa eteenpäin lämpimästi. Juttu pysyy tiiviisti kahden naisen välisessä kanssakäymisessä ja lyhyissä vierailuissa ympäröivään luontoon, kylään ja rannoille. Muisteluissa avataan molemman naisen elämän taustalta löytyvät ilot ja surut. Tarinasta löytyy myös suurta elämänviisautta ja kykyä päästä yli vaikeista kokemuksista. Vanhan Astrid-rouvan mietteet menneestä elämästä ja koetuista asioista koskettavat syvästi.
Olssonin kirjan bongasin aikanaan joltain uutuuslistalta ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain sen käsiini. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on esikoisteos, jonka jälkeen Olssonilta on ilmestynyt kirja nimeltä Sonaatti Miriamille. Nyt liitän myös sen lukulistalleni.
Autokierros Kemiönsaarella
Viikonloppuna tehtiin arvatenkin syksyn viimeinen autoretki. Kiertelimme tällä erää Kemiönsaarta. Ensimmäiseksi ajoimme katsomaan Taalintehtaan vanhoja ruukin raunioita ja rakennuksia ja sitten Kasnäsin Paviljonkiin nauttimaan monenmoisia kalaherkkuja.
Kasnäsin niemenkärki oli vielä näin syksylläkin mukavan näköinen. Olisi tehnyt mieli varata pikkumökki ja jäädä yöpymään ja kylpemään. Rannan saunalla oli parhaillaan menossa kylpypaljujen täyttö ja kovasti houkutteli mahdollisuus päästä lojumaan lämpimään veteen. Matkaa jatkoimme kuitenkin vielä Kemiöön ja siellä Sagalundin kotiseutumuseolle.
Aamulla jatkoimme kierrosta Angelniemelle, jossa oli todella paljon omenaviljelmiä, mutta hiirenhiljaista. Kylän kirkko sijaitsee ihastuttavalla paikalla aivan meren tuntumassa, niemen kärjessä. Angelniemeltä pääsee vielä lossin kyytiin ja tulimmekin yli Kokkilaan, mantereen puolelle. Sieltä ajelimme Muurlan kautta Meri-Teijoon vanhoja mökkimaisemia tutkailemaan.
Kovasti olivat tienoot muuttuneet. Mathildedalia en ollut tuntea, niin paljon oli uusia taloja putkahtanut tien varteen ja järven rannalle.
Nyt voi pakkanen tulla. Auto laitetaan seisomaan, odottelemaan kevään tuloa.
Linkit:
kasnas.com
sagalund.fi
Luin ihanan kirjan, Linda Olssonin "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja". Oikein jäi harmittamaan kun viimeinen sivu sulkeutui. Tarinaan jäi auki juonen kulkuja, joille joutuu sorvaamaan oman jatkumon.
Kirjan tapahtumapaikkana on Taalainmaan vehreä peltomaisema eteläisessä Ruotsissa. Siellä kohtaavat toisensa nuori, Uudesta Seelannista haavojaan parantelemaan saapunut kirjailijanainen sekä paikallisten noidaksi nimittelemä vanharouva. Kummallakin on takanaan murheellinen elämänkokemus ja pikkuhiljaa he löytävät toisistaan lohduttajan ja ymmärtäjän, jonka kanssa vaikeat asiat voi purkaa sanoiksi.
Kirja kuljettaa tarinaa eteenpäin lämpimästi. Juttu pysyy tiiviisti kahden naisen välisessä kanssakäymisessä ja lyhyissä vierailuissa ympäröivään luontoon, kylään ja rannoille. Muisteluissa avataan molemman naisen elämän taustalta löytyvät ilot ja surut. Tarinasta löytyy myös suurta elämänviisautta ja kykyä päästä yli vaikeista kokemuksista. Vanhan Astrid-rouvan mietteet menneestä elämästä ja koetuista asioista koskettavat syvästi.
Olssonin kirjan bongasin aikanaan joltain uutuuslistalta ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain sen käsiini. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on esikoisteos, jonka jälkeen Olssonilta on ilmestynyt kirja nimeltä Sonaatti Miriamille. Nyt liitän myös sen lukulistalleni.
Autokierros Kemiönsaarella
Viikonloppuna tehtiin arvatenkin syksyn viimeinen autoretki. Kiertelimme tällä erää Kemiönsaarta. Ensimmäiseksi ajoimme katsomaan Taalintehtaan vanhoja ruukin raunioita ja rakennuksia ja sitten Kasnäsin Paviljonkiin nauttimaan monenmoisia kalaherkkuja.
Kasnäsin niemenkärki oli vielä näin syksylläkin mukavan näköinen. Olisi tehnyt mieli varata pikkumökki ja jäädä yöpymään ja kylpemään. Rannan saunalla oli parhaillaan menossa kylpypaljujen täyttö ja kovasti houkutteli mahdollisuus päästä lojumaan lämpimään veteen. Matkaa jatkoimme kuitenkin vielä Kemiöön ja siellä Sagalundin kotiseutumuseolle.
Aamulla jatkoimme kierrosta Angelniemelle, jossa oli todella paljon omenaviljelmiä, mutta hiirenhiljaista. Kylän kirkko sijaitsee ihastuttavalla paikalla aivan meren tuntumassa, niemen kärjessä. Angelniemeltä pääsee vielä lossin kyytiin ja tulimmekin yli Kokkilaan, mantereen puolelle. Sieltä ajelimme Muurlan kautta Meri-Teijoon vanhoja mökkimaisemia tutkailemaan.
Kovasti olivat tienoot muuttuneet. Mathildedalia en ollut tuntea, niin paljon oli uusia taloja putkahtanut tien varteen ja järven rannalle.
Nyt voi pakkanen tulla. Auto laitetaan seisomaan, odottelemaan kevään tuloa.
Linkit:
kasnas.com
sagalund.fi
sunnuntai 6. marraskuuta 2011
Marraskuu ja köynnösruusu kukassa
Mukavan leppoisa keli. Aamupäivällä ulos mennessä nenään osui naapurustosta savun hajua ja pirteän raikas ilma toi mieleen muinoisen syysreissun Ranskan Vencessä, jossa kaikki oli fermé, mutta muuten mukavaa. Pieni maaseutukaupunki lähellä Nizzaa oli idyllinen ja tuoksui kaikkialla poltettavilta viiniköynnösten oksilta.
Pihakierroksella huomasin, että köynnösruusu on ihastuksissaan viilenneestä kelistä ja pukkaa uutta nuppua. Myös kukkapenkin maanpeiteruusussa on muutama kukka, mutta muut kasvit ovat jo vetäytyneet syyslepoon. Ennen reissulle lähtöä tosin oli atsalea avannut muutaman nuppunsa, mutta ei niitä näytä sen useampaa avautuneen lomaviikon aikana. Niitä vähän huolestuneena ajattelin, jos kaikki kukkivat nyt syksyllä, niin kevääksi ei ehdi uusia nuppuja tulla.
Kävimme haudoilla ja ihastelimme ihmisten tuomia lyhtyjä ja kynttilämerta. Hyvin ovat kukkaset haudalla alkuun lähteneet ja vielä veimme joukkoon sinivuokon juurakoita keväistä aurinkoa odottelemaan.
tiistai 1. marraskuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)