Lukunurkan helmiä
Luin ihanan kirjan, Linda Olssonin "Laulaisin sinulle lempeitä lauluja". Oikein jäi harmittamaan kun viimeinen sivu sulkeutui. Tarinaan jäi auki juonen kulkuja, joille joutuu sorvaamaan oman jatkumon.
Kirjan tapahtumapaikkana on Taalainmaan vehreä peltomaisema eteläisessä Ruotsissa. Siellä kohtaavat toisensa nuori, Uudesta Seelannista haavojaan parantelemaan saapunut kirjailijanainen sekä paikallisten noidaksi nimittelemä vanharouva. Kummallakin on takanaan murheellinen elämänkokemus ja pikkuhiljaa he löytävät toisistaan lohduttajan ja ymmärtäjän, jonka kanssa vaikeat asiat voi purkaa sanoiksi.
Kirja kuljettaa tarinaa eteenpäin lämpimästi. Juttu pysyy tiiviisti kahden naisen välisessä kanssakäymisessä ja lyhyissä vierailuissa ympäröivään luontoon, kylään ja rannoille. Muisteluissa avataan molemman naisen elämän taustalta löytyvät ilot ja surut. Tarinasta löytyy myös suurta elämänviisautta ja kykyä päästä yli vaikeista kokemuksista. Vanhan Astrid-rouvan mietteet menneestä elämästä ja koetuista asioista koskettavat syvästi.
Olssonin kirjan bongasin aikanaan joltain uutuuslistalta ja kesti jonkin aikaa, ennen kuin sain sen käsiini. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on esikoisteos, jonka jälkeen Olssonilta on ilmestynyt kirja nimeltä Sonaatti Miriamille. Nyt liitän myös sen lukulistalleni.
Autokierros Kemiönsaarella
Viikonloppuna tehtiin arvatenkin syksyn viimeinen autoretki. Kiertelimme tällä erää Kemiönsaarta. Ensimmäiseksi ajoimme katsomaan Taalintehtaan vanhoja ruukin raunioita ja rakennuksia ja sitten Kasnäsin Paviljonkiin nauttimaan monenmoisia kalaherkkuja.
Kasnäsin niemenkärki oli vielä näin syksylläkin mukavan näköinen. Olisi tehnyt mieli varata pikkumökki ja jäädä yöpymään ja kylpemään. Rannan saunalla oli parhaillaan menossa kylpypaljujen täyttö ja kovasti houkutteli mahdollisuus päästä lojumaan lämpimään veteen. Matkaa jatkoimme kuitenkin vielä Kemiöön ja siellä Sagalundin kotiseutumuseolle.
Aamulla jatkoimme kierrosta Angelniemelle, jossa oli todella paljon omenaviljelmiä, mutta hiirenhiljaista. Kylän kirkko sijaitsee ihastuttavalla paikalla aivan meren tuntumassa, niemen kärjessä. Angelniemeltä pääsee vielä lossin kyytiin ja tulimmekin yli Kokkilaan, mantereen puolelle. Sieltä ajelimme Muurlan kautta Meri-Teijoon vanhoja mökkimaisemia tutkailemaan.
Kovasti olivat tienoot muuttuneet. Mathildedalia en ollut tuntea, niin paljon oli uusia taloja putkahtanut tien varteen ja järven rannalle.
Nyt voi pakkanen tulla. Auto laitetaan seisomaan, odottelemaan kevään tuloa.
Linkit:
kasnas.com
sagalund.fi