Shiwu Qinggong: Ajatuksia vuorilta

Niinpä vaan osui taas käteeni ihana kirja. Tai oikeammin, osuin kirjaan verkkosivujen viidakossa, varasin oitis kirjastostani ja noudin luettavakseni.

Kaivoin lammen kuuta varten

Tuon kirjan nimen osuessa silmiini, ei mitään muuta tarvittu, kun tiesin pitäväni siitä. Bonuksena on kirjan kaunis kansitaide. 

Vuonna 1312 kiinalainen munkki Shiwu kyllästyi maailmaan ja muutti Punapilvivuorille kauas virkamiehistä ja melskeisistä hallintokäytävistä. 

Ajatella, jo silloin. Eipä ole mitään uutta auringon alla. Jokaisessa ajassa lienee oma sekavuutensa, jota tekee mieli paeta tiheikön keskelle. 

Siwu runoilee päivittäisistä askareista, vuoriston luonnosta, kasveista, vuoden kierrosta ja selviytymisestä. Vanhenemisen pohdintaa on monessa säkeessä, ja paljon voi oppia luonnosta kerättävistä syötävistä kasveista. 

Savikkakeittoa, männyn siitepölykakkusia, sinisateen silmuja... 

Teksteissä soi kiireettömyyden ylistys, vähään tyytymisen suoma ilo ja mielen tyhjentymisen keveys. 

"Ei huolen häivää mielessä koko vuonna, iloja riittää joka päivälle majassani. Aterian ja teekannullisen jälkeen istun kivellä lammen ääressä ja lasken kaloja." 

Sukulaissielu satojen vuosien takaa. 

Mietteitä ystävyydestä

Happy Valentine💕 On taasen ystävänpäivä. Töissä kahvitauolla, ystävänpäiväpullaa nauttiessa, virisi keskustelu ystävyydestä. 

Taannoin tuli tv:stä Kimpassa-ohjelman jakso, jossa M Larivaara ja KP Toivonen kertoivat olevansa 25-vuotisessa liitossaan aviopari, ei niinkään ystäviä. 

Tarkoittivatko, että avioliitto on suhteena ylemmällä tasolla kuin ystävyys, vaiko muuten erilainen. Se jäi jaksossa selvittämättä, vaikka toistui parikin kertaa.

Kahvipöydässä huomasi, että ajatus oli monelle outo. Myöntää täytyy, että en tiedä miksei liitto voisi pitää sisällään myös ystävyyttä, vaikka onhan rakkaus tietysti paljon kattavampaa. Kovasti harmoninen pari näyttivät olevan, olivatpa ystäviä tahi ei.

Joka tuutista tätä ystävyyttä nyt raikaa, eikä siinä mitä. Mukava asiahan tuo on, vaikka kaupallinen ja kukkaisa... No kukat taas eivät koskaan ole pahasta.

On monenmoista ystävyyttä, niitä joiden kanssa tapaa päivittäin ja niitä joita näkee kerran kymmenessä vuodessa. Yhtä rakkaita kaikki. Ja nykyisin vielä virtuaaliset ystävät ja ystävät yli rajojen. Kiitos kun olette. 

Mainio kirjalöytö - Reissussa: Eeva Saarto

Kiitos kotikirjaston eteisestä löytyvän kirjojenvaihtohyllykön, olen saanut nauttia Eeva ja Jukka Saarton  mainioista matkamuistoista Eevan kirjoittamien kertomusten muodossa.

Reissussa, on opus, johon on kerätty juttuja matkoilta vuosina 2001 ja 2002. Retket ulottuvat Tukholmasta Lontooseen, Agadirista Dubliniin ja moneen paikkaan siltä väliltä. Onpa kotimaan automatkojakin ja vierailu Mäntyharjun Salmelassa. 

Virkistävä ja ihana kirja. Eeva Saarto on taitava kirjoittaja ja melkoinen tietopankki kulttuurin ja historian saralla. Jokaisen reissutarinan lomassa oppii myös maan historiaa ja nähtävyyksien taustoja. 

On valtavan hienoa, että pariskunta on painanut tarinat kansien väliin ihmisten nautittavaksi. Olen nauttinut matkoista! 

Kirjoja on useita, ja googlaamalla sain selville, että antikvariaateista niitä voi ostaa. Kirjastoissa ei näytä olevan ainuttakaan, mikä on harmi. 

Kiitoksia Eeva, jos viesti sinut tavoittaa. Jukan kuolemaa v. 2017 koskevan uutisen löysin Forssan lehdestä netin pyöräytyksellä. 

Näin aika kulkee, muistot kuitenkin jäävät. 

Mustan tammikuun valojuhla

Kokolailla on pimeää ja märkää saatu nauttia viime viikkoina, myös tämän vuotisessa Luxissa osui meille kurakelit. 

Vanhasta viisastuneena vältimme ensimmäistä valopäivää, jolloin keli olisi suosinut, ruuhka kuitenkin kamala, sillä väkeä oli ollut reilut 80.000 kiertämässä reittiä, joka tänä vuonna sumputtui heti alkurasteilla. Pitkän jonotuksen vaatinut nauhateos ei myöskään palkinnut. Käytävä olisi pitänyt nauttia rauhassa kulkien ja aisteja käyttäen. Nyt sen joutui suorittamaan marssien. 

Suttusäistä ja ihmismassojen vyörystä johtuen olivat Kaisaniemen polut ja kentät tallautuneet kurakoiksi kun vihdoin kiepille lähdimme. Tihkui ja satoi ja sitten yltyi vielä tuuli, mutta sitä mukavammin loistivat valot mustuudessa.

Tokoin rannan teokset olivat mielestäni parhaat. Kaupungin Teatterin valoteoksen seuraamista häiritsi vilu ja ropiseva saderyöppy, mutta kyllä nautin siitäkin, ja muistoihin jäi videona.

Retken kruunu löytyi kuitenkin tällä kertaa proosallisesti lämpimästä ravintolasta. Penelope tarjosi meille sateen ja tuulen pieksemille mukavan ekstemporepöydän, josta saattoi katsella sateessa kulkevia. Ruokakin oli hyvää, ja viini lämmitti.

Onneksi Malaga!

Lomaviikko Espanjaan alkoi melkoisella sähläyksellä. Oli tarkoitus mennä taas Benalmadenaan, mutta kas, otettiin lennot epähuomiossa viikkoa liian aikaisin kämppämme saatavuuteen nähden. Onneksi oli mahdollisuus tallettaa viikko myöhemmin käytettäväksi. Niin tehtiin ja lennot pidettiin. Mietittiin asiaa uusin silmin ja varasimme asumuksen Malagasta.

Sitten sohellus vasta alkoikin. Norwegian muutti lennon lähtöaikaa, olisimme olleet perillä yön pikkutunneilla. Pilkkopimeä kaupunki, avainten nouto keskellä yötä... kokemusta on, eikä houkuttanut... toisaalta asuntoa ei ollut mahdollista kuluitta perua. 

Pidettiin siis lennot ja asumus. Lähempänä lähtöpäivää onnistuin vielä vekslaamaan lennon aamulla lähtevään koneeseen. Hienoa! Sitten ilmoitti asunnon välittäjä, että joutuvat vaihtamaan kohteen, käykö? Jos ei, niin rahat saa takaisin. No, lentoa ei voinut kuluitta perua, koska olin sen juuri saanut sovittua ja hyväksynyt. Suostuttiin siis uuteen osoitteeseen - ja hyvä niin. 

Asuttiin siis viikko keskellä historiallista Centro Storicoa, aivan tapahtumien ytimessä ja loikkauksen päässä rannasta. Aamuisin riennettiin vanhaan kaupunkiin desayunolle ja iltaisin Marques de Larioksen valoshowta katselemaan. Siinä välissä käveltiin rannat päästä päähän eli Guadalhorcen suistosta El Palon jälkeen siintävälle pienvenesatamalle. Tietysti hypittiin linnoilla myös. Englantilaisella hautausmaalla löydettiin kirjailija Aarne Haapakosken eli Outsiderin muistokivi. 

Mainio viikko. Aurinkoista kaiken aikaa, kahlattiin, ei uitu, mutta uimareitakin nähtiin. Patikkamatkaakin tuli reilut sata kilometriä. Joten taas kerran e Viva Espanja! 

Teatteri Cervantesin aukio

näkymä Marriot hotellin skybarista

Tinto de Verano oli suosiossa

Kuvia, kuvia.... 

https://photos.app.goo.gl/A4Jc9MwvrGS8wi298

Miten syttyy ja onneksi myös sammuu

Huoneistopalo

Se klassinen tapaus oli lähellä, niin lähellä. Kaikki alkoi näin: Lähdin perjantaina töistä kotiin päänsäryssä ja väsyneen oloisena. Kiitos edellispäivän ihanan Leonard Cohen -konsertin Avoimet ovet teatterissa ja maistuvien makujen Old Boy Bbq ravintolassa. Kaupassa oli silti käytävä, ruokajuttuja mietittävä, bussiin ehdittävä, kassit raahattava.

Tulin kotiin, tavarat kaappiin ja pitsataikina kohoamaan. Pitsaperjantai nääs. Saunailta, kuten meillä perjantaina on, joten mies laittaa saunan lämpiämään. Minä sohvalle rötköttämään. 

Ongelma. Asuntoauto pitäisi saada talviteloille, mutta Trafin sivuille ei pääse kirjautumaan uusilla mobiilivarmenteilla. Minä pankkineuvojaksi. Ei onnistu. Yritetään ja yritetään. Ei tulosta. 

Digi, digi, puhahtaa mies ja lähtee saunaan. Minä simuloin tilannetta omilla tunnuksilla. Pääsen palveluun, mutta autoon en tietenkään voi koskea, se ei ole minun hallinnassani, mutta polku on selvä. Menen saunaan. 

Tullaan saunasta. Yritetään kirjautumista viisaampana. Sinut on tunnistettu. Yes! Mutta joku ongelma... Useita istuntoja auki. Suljetaan istunnot, tyhjennetään välimuisti. Minä laitan uunin päälle. Jatketaan harjoitusta. 

Mikä käryää? Uuni kai. Ei HITTO täällä palaa. Keittiön liesi on liekeissä. Mies kaappaa, mitä saa, lavuaariin. Minulla on märkä hiustenkuivatuspyyhe harteilla ja tukahdutan sillä liedellä palavan kulhon pohjan ja taikinaklöntin. Nyt pärähtää palohälytin. 

Sydän hakkaa, pyörryttää. Ilmassa leijailee tuhkahiutaleita, muovin käry käy nenään. Itkettää. Olin laittanut lieden päälle, vaikka uuni olisi pitänyt. 

Ei käynyt pahasti, lohduttaa mies. Älä koskaan laita astiaa lieden päälle. Kyllä minä sen tiedän. Tiedän, tiedän. Mutta kun uusi liesi, jossa nappulat eri järjestyksessä, mutta kun, mutta... 

Unohtuu Trafi, unohtuu auto. Laitan uunin päälle. Ei tehdä pitsaa, tehdään lämpimiä leipiä. 

Lauantaina avataan tietokone, kirjaudutaan palveluun ja saadaan asuntoauto seisomaan talviunille. 

Pikkujoulut rannattomalla biitsillä

Elämystä vaille onnistunut partypaikka

Pidettiin pikkujoulut Triplan metromontussa. Biitsi se oli siinä mielessä, että hiekkaa piisasi, muuta rantamaisuutta ei sitten ollutkaan.

Suurta joulujuhlaa oli mainostettu viitaten hawaijilaiseen luau tunnelmaan, luvattu aitoja palmuja ja ikuista kesää. 

Alku olikin lupaava. Heti palo-ovien takaa löyhähti vastaan 27 asteen lämpö. Tunnelmaa lisäsi taustalla soiva JVG:n Kyllä täällä tarkenee ja uteliaisuus uudesta kohotti mieltä. 

Sitten odotettiin rannekejonossa ja pukukoppijonossa ja narikkajonossa ja vielä baarijonossa, ei ollut voittava konsepti tämä. 

Noutopöydässä ei ollut häivähdystäkään Hawaijin suuntaan, vaikka ruoat hyviä olivatkin ja viiniä sai kantaa kaksin käsin buffetin ajan. Aidot palmut osoittautuvat olemaan kolme jukkaa purkissa.

Ainoat tunnelman luojat olivat keskustelun estänyt pauhaava musiikki ja värivalaistus joka vaihteli punaisen ja violetin maastoissa ja onnistui haalistamaan juhlaa varten punaamani hiuskuontalon. Sekin vielä :) 

Nykyisen teknologian, ja juhlan hinnoittelun, antamien mahdollisuuksien valossa olisin toivonut tilaan jonkinlaista virtuaalimerta, jos ei väreilevänä näyttökuvana, niin vaikkapa banderollina, jättitulosteena tai maalauksen muodossa. Ehkä olisin soitellut leppoisampaa rantamusiikkia, meren pauhua ja lintujen kirkunaa sekä löyhäytellyt ilmaan suolan tuoksua. Tilassa olisi voinut olla vaikka mitä. Kevyt kaislakattoinen rantabaarikin olisi pelastanut paljon. 

Erilaiset juhlat ne kyllä olivat ja onneksi porukka on aina mainio, olivatpa puitteet mitkä hyvänsä.