Kaivoin lammen kuuta varten
Tuon kirjan nimen osuessa silmiini, ei mitään muuta tarvittu, kun tiesin pitäväni siitä. Bonuksena on kirjan kaunis kansitaide.
Vuonna 1312 kiinalainen munkki Shiwu kyllästyi maailmaan ja muutti Punapilvivuorille kauas virkamiehistä ja melskeisistä hallintokäytävistä.
Ajatella, jo silloin. Eipä ole mitään uutta auringon alla. Jokaisessa ajassa lienee oma sekavuutensa, jota tekee mieli paeta tiheikön keskelle.
Siwu runoilee päivittäisistä askareista, vuoriston luonnosta, kasveista, vuoden kierrosta ja selviytymisestä. Vanhenemisen pohdintaa on monessa säkeessä, ja paljon voi oppia luonnosta kerättävistä syötävistä kasveista.
Savikkakeittoa, männyn siitepölykakkusia, sinisateen silmuja...
Teksteissä soi kiireettömyyden ylistys, vähään tyytymisen suoma ilo ja mielen tyhjentymisen keveys.
"Ei huolen häivää mielessä koko vuonna, iloja riittää joka päivälle majassani. Aterian ja teekannullisen jälkeen istun kivellä lammen ääressä ja lasken kaloja."
Sukulaissielu satojen vuosien takaa.