lauantai 18. tammikuuta 2014

Nyt paukkuu pakkanen, mutta kaamos on jo väistynyt

Kuva: AL / Ilkka Laitinen

















Talvea on nyt piisannut koko viikon verran ja vielä ensi viikolle on luvassa samanmoista pakkaskeliä.

Lumi laskeutui maahan viime sunnuntaina ja keskiviikosta lähtien aamut ovat alkaneet liki kahdenkymmenen asteen kirpakassa kelissä. Onneksi päivälukemat ovat kuitenkin olleet kohtuulliset kymmenisen astetta. Silti varpaita ja sormia on saanut kovin lämmitellä.

Junat, nepä ne, ovat myöhästelleet hetimiten pakkasten alettua. Seisakkeilla on saanut odotella ja joitakin vuoroja on peruttu kokonaan, mutta kohtuullisia ovat nuo odottelut vielä olleet, kymmentä minuuttia vain, ei sen pitempiä. Jotenkin tuohon lie tottunut, minä ja muu porukka myös. Laitureilla vain rupatellaan ja hypitään, että pysyisi lämpö yllä.

Toissa-aamuna Malmilla odottelin junatuttavaksi tulleen rouvan kanssa I:tä tulevaksi ja niihän siinä kävi, että siinä rupatellessamme juna saapui ja siihen kylmissämme nousimme. Tovin ihmettelimme uuden mallista matalalattiavaunua, jota normaalisti ei siihen aikaan sillä linjalla kulje, kunnes ymmärsimme, että K-junaan olimme joutuneet. No ei siinä mitään, piti vain hakea vauhtia etelästä ja nousta takaisinpäin kulkevaan I-junaan, jotta päästiin oikeaan osoitteeseen. Pitkään aikaan ei olekaan tullut tuota virhettä tehtyä. Ensimmäisenä junatalvena niitä sattui muutamia.

Aurinko on näkynyt jo useana päivänä ja tuonut mukanaan pirteää mieltä ja lupausta valoisammista keleistä. Kaamos väistyi jo Lapista ja pikkuhiljaa valoisammat illat hiipivät esiin. Voiton puolella ollaan valon puolesta, vaikka sähkölaskujen kannalta tilanne on synkkä juuri nyt. Tällä hetkellä mittarissa on -13 astetta, taivas on kirkas ja auringon valo pilkottaa metsän takaa.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Jolla ja naisen logiikka!

Ylhäältä alas ja alhaalta ylös, välillä sivulta keskelle ja taas alusta. Ei ole mitään tasapaksua oikealta vasemmalle hipelöintiä tämä Jollattelu! Nyt jo pikkuhiljaa alkaa suu vetäytyä hymyyn tämän uuden puhelimen kanssa.

Hommasin nimittäin ihka ensimmäisen älypuhelimen! No tietysti halusin Jollan, minkäs muun. Ennakkotilaajien joukossa iskin kiinni mahdollisuuteen säilyttää edes jotain osaamista täällä suloisessa Suomessamme, maassa niin armaassa, josta kaikki kaunis tahtoo kuolla ja suuri surkastua alhaiseen...

Ensivaikutelma luurista oli ihmettelevä; että tämmöinen jaa, no virtaviivainen, joo...
Käynnistys ja numeroiden tököttelykin onnistuivat ihan jees, mutta ne sovellukset. Auts! Etsin ja pyöritin, pyöritin ja ihmettelin, luin luurin mukana tulleen ohjelirpukan uudestaan ja uudestaan, mutta en hoksannut. No, soittaa sillä saattoi ja nettiinkin pääsi, niin että mikäpäs siinä. Enhän minä niitä sovelluksia mihinkään tarvitse. Joo, tviittasin ja twitteröin, tutkailin ja tuumiskelin. Mitä tehdä? Kumma kauppa, sisään pääsee, vaan mitään ei voi tilata. "Ongelma kaupassa" kaiken aikaa.

Vihdoin löysin oikeille apajille, JollaSuomen sivuilta alkoi löytyä järkeviä neuvoja ja "pellepelottomien" kokeiluja puhelimen ominaisuuksista. Päivitykset piti tehdä, sitten kauppa avautuisi. No mistäpä päivitykset, järjestelmästä ja laitteen ominaisuuksista, sieltäpä sieltä. Pyristelin ja pyöritin taas, mutta ei se mitään ilmoitellut, käyttöjärjestelmät kyllä juu, mutta mistäpä ne päivitykset.

Vihdoin viimein kyllästyin ja päätin palauttaa tehdasasetukset. Aloittaa kaiken alusta, ennen seinään heittämistä. Ja sitten, uuden alun kautta alkoi selvitä. Vaihe vaiheelta hamusin läpi kaikki kauppapaikat, tilitiedot tiputtelin, loihdin ukset uutukaiset, numerot muistiin lukitsin. Jopa aukesi Jolla!

Vielä viimeiseksi lueskelin tilityksiä akun kestosta, tätä "tamakotsia" kun on täytynyt letkuruokinnassa pitää joka ikinen ilta ja väliin päivälläkin. Nyt on tinapaperit toisen puoliskon siruttimiin asetettu ja tällä hetkellä akku on kestänyt ja kokonaiset kaksi vuorokautta normaalia käyttöä. Ei hassumpaa, ja vieläkin on kolmekymmentä prosenttia tehoista jäljellä.

Mielenkiintoinen vekotin. Omaksi kasvaa ja side syntyy, kun oikein monta kertaa avaa, sulkee ja asentelee. Toisia puolikkaita nyt markkinoille odottelen. Joku nörttiniekka oli jo keksinyt langattoman latauksen ja laittanut aurinkokennon toisen puolikkaan taustalle. Latautuu kuulemma myös 70 Watin lapulla!

Minä voisin näin pakkasten alettua haluta vaikkapa sellaisen puoliskon, jossa on kädenlämmitin. Puolikas senkun lämpöä tiristäisi kylmille kätösille, sen voisi vaikka muhvin sisään sujutella.
Tai sellainen puolisko olisi kiva, joka vilkuttelisi värivaloja ainakin joulun aikaan.
Voisipa olla kätevä semmoinenkin "Other half" joka näyttäisi laserin tavoin punaista pilkkua, millä saattaisi sohottaa valkotaulun kuin karttakepillä ikään.

Mielenkiinnolla odotan, yksi jo ehkä on tiedossakin, nimittäin Qwerty-näppäimistö. Sellainen puolikas olisi kyllä kätevä. Nyt tahtoo mennä "senat sakaisin" kun töpöttelen pakkaspöhnäisillä ja kuolon kylmillä sormilla kirjaimia, jotka kovin herkästi hyppelevät.

maanantai 6. tammikuuta 2014

Lux Helsinki on valon juhlaa!















Piipahdus Lux Helsinki -tapahtumaan kannatti. Ympäri keskustaa sijoitetut, sadunhohtoiset valoteokset houkuttelivat väkeä satapäin kulkemaan 12 rastin reissun.

Pohdimme hetken miten päin lenkin kuljemme ja onneksi päädyimme aloittamaan Senaatintorilta, jossa on nähtävänä teos Corazon. Tämä oli oivallinen aloitus valon juhlalle. Väkeä oli torille kerääntynyt satamäärin ja musiikin ja valon pimeään iltaan luoma tunnelma oli aivan mahtava.

Uuden ylioppilastalon Flipperi oli myös kekseliäs, kun talon parvekkeet oli valolla värjätty taskuiksi joihin flipperin kuulat sai pelata. Pieni vilu pääsi yllättämään kansalaistorilla, kun odottelimme tulisirkuksen alkua ja katsoimme sitä. Muuten ilma oli mitä mahtavin, ei sadetta, tuulta tai kylmyyttä, leutoa kosteutta vain - kun pysytteli liikkeellä.

Toinen vaikuttava ja mielenkiintoinen teos oli Hakaniemen huvilan seinään heijastettu Unen aika, sekä sisätilojen näyttely, joka kertoi Helsingin historiasta. Siellä jos olisi voinut kauemmin viettää aikaa, niin ties vaikka kuvista olisi osannut löytää omat vanhempansa!

Lux Helsinki kannattaa käydä kokemassa. Teokset ovat nähtävissä 8.1. saakka. Meiltä Kaaplitehtaa näyttely jäi näkemättä, mutta kakkia muita kohteita voin kyllä suositella.

http://www.luxhelsinki.fi/

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Talventörröttäjät vain huojuvat mustassa maisemassa

Eipä ulos katsellessa uskoisi, että talvipäivä on seisahtunut ja olemme menossa valoa päin. Lomareissumme aikana oli se vähäinenkin lumi sulanut pois, vain ojien pohjilla näkyi merkkejä siitä, että lunta oli ollut.




Nyt tätä hämärän hetkeä tuntuu jatkuvan kaiken päivää ja kello kolmen jälkeen maisema muuttuu pikkuhiljalleen pilkkosen pimeäksi. Erityisen pimeä on tämä meidän nurkkamme. Kuten olen jo maininnutkin, olemme odotelleet uusia katuvaloja tähän syrjäiseen loukkoomme jo kaksi talvea, eikä muutosta näy tällekään vuodelle ehtivän tulla. Onneksi pihavaloja sentään on, ja jouluiset kyntteliköt loistelevat ihmisten ikkunoilla.

Pihalle katsellessa näkyy kukkapenkeistä sentään siivoamatta jääneitä talventörröttäjiä. Jos olisin oikein energinen syksyllä ollut, niin eipä noitakaan voisi nyt ihailla...

  • Suloisesti tuulessa huojahtelevat myskimalvojen siemenkodat muodostaen beigenruskeita pallukoita oksillensa. 
  • Kaariportissa kiemurtelee lehtensä pudottanut humalaköynnös punoen säkkyräistä kudostaan tankojen ympärille. 
  • Perennapenkissä hojottavat liljojen ja syysleimujen varret pystypäin, mutta kokolailla mustuneina. 
Onpa sentään jotain mitä katsella.

Sinne tänne pitkin pihaa olen sirotellut erilaisia lyhtyjä ja toki niiden loistetta on mukava katsella, etenkin juuri siinä sadunhohtoisessa taitteessa missä hämärä muuttuu pimeydeksi.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kovaa tuulta ja vaikuttava seikkailu - viikko Fuerteventuralla




















Nopsasti vierähti viikko Fuerteventuran saarta kierrellen. Onneksi olimme vuokranneet auton koko viikoksi. Loman alku oli nimittäin niin tuulista ja hiekkamyrskyistä, että patikka- ja rantaelämästä sai vain haaveilla, mutta auton kyydillä pääsi suojaisiin poukamiin saaren tuulettomalle... tai no, hieman suojaisammalle puolelle.

Viikko oli sään puolesta poikkeuksellinen. Tuuli puhalsi idästä ja kaikki Kanarian saaret kärsivät poikkeuksellisesti, tavallisesti hyvin kuivien alueiden yllä riehuneesta myrskystä. Saarten paikallisuutisista sai seurata mutavyöryjä Teneriffan ja Grankanarian hellealueilla. Tutut tiet Teneriffan Los Cristianokseen ja Playa de las Americasiin olivat poikki ja valtavan tulvan hukuttamia ja Moganin rinteitä pitkin juoksi mudanpunainen virta.

Meidän saarellamme oli vain siroco, hiekkamyrsky joka puhalteli kovasti Corralejon ja Jandian dyynialueilla. Kotoisen näköiset aura-autot löytyivät täältä eri hommista, aurasivat tielle kinostuvaa hiekkaa sivummalle. Jatkuvaa työtä, aivan samaan tapaan kuin valtaisassa lumimyräkässä.

Rantalomaa Jandiassa

Loppupuolella lomaa saimme sentään nauttia tyynemmästä kelistä ja vietimme rantalomaa Morro Jablessa, Jandian niemellä. Merivesi oli lämmintä, mutta minulle liian tyrskyisää. Vaikka tiesin, että rantatyrskyistä kauemmas uiden pääsee pois ryöpytyksestä, pelotti tyskyn voimakas ulapalle kahmaiseva voima, mutta sainpa silti jonkun verran uiduksi.




















Ihanaa ruokaa!

Makumatkana loma toimi myös hyvin. Suussasulavia olivat Las Salinasiin, suola-altaille tekemämme patikkaretken päässä odottaneet Los Caracoles ravintolan simpukat, erityisesti Mejillones con ajo, eli valkosipulisimpukat. Niistä olin saanut vihiä lainaamastani Noel Rochfordin oppaasta Landscapes of Fuerteventura, a counryside guide, joka osoittautui muutenkin hyväksi ja edelleen ajantasaiseksi tiedoiltaan.

Muuta ihanaa maisteltua olivat kaniruoat sekä tietysti paikallinen lammas, kalat, erityisesti La Islan tarjoama "kanariankala", jonka nimeä kysellesäni sain vastauksen "sama". En tiedä vieläkään mitä kalaa syötiin, mutta hyvää oli. Alkupaloiksi sopi oivallisesti paikallinen vuohenjuusto "Majores" paistettuna, nam, sekä Lanzarotelainen valkoviini jota myös pääsimme tuolla maistamaan. Viintä pullotetaan kasvuolosuhteista johtuen vain pieniä eriä, joten vientiin sitä ei riitä.








sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lunta maassa, mieli hiekkarannoilla




















Itsenäisyyspäivänä saapui lumi, joka on jäänyt maahan ainakin pariksi päiväksi.

Lauantainen pyörähdys Porvoon pikku putiikeissa nostatti mieleen talvisen taian, glögiä maisteltiin, ihmiset olivat iloisa ja mukavalla markkinatuulella. Mukulakivikadut olivat todella liukkaaksi tallautuneet ja kiilteleväiset ja väki lipsutteli hissukseen ja vakaasti puodista toiseen. Porukkaa oli paljon liikkeellä. Viime vuonna osuimme paikalle pikkuisessa tihkusateessa, joten nyt oli tunnelma paljon satuisampi.

Kotipihalla valkoinen huntu peittää nurmikon, ja kun sää on pysytellyt pikku pakkasen puolella, on näkymä säilynyt talvisena koko viikonlopun ajan. Minulle tämä määrä lunta ja pakkasta olisi aivan sopiva. Riittää kun on valkoista ja valoisampaa ja sopivan raikas keli liikuskella ulkosalla.




















Talven tulosta huolimatta mieli vilistelee lämpimissä vesissä, vuoristopoluilla ja hiekkarannoilla. Pikku pyrähdys Fuerteventuraan odottaa vielä ennen joulua. Kielikylpyjä olen jatkanut ja kovasti lueskellut matkaoppaita. Etukäteen patikkapitoiseksi ajateltu viikko on suunnitteilla. Saapa sitten nähdä jääkö altaalla makoiluksi. Lainasin kuitenkin Kanariansaarten luonto-oppaan ja tiukasti tutkiskelen mahdollisia kasveja sekä lintuja, joita retkillä voisi kohdata.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuu alkoi vihreänä

Eilen istuimme iltaa tuttavien luona ja sieltä lähtiessä oli maa valkoisessa kuurassa. Tänään on kaikki härmä häipynyt ja nurmikko vihreänä jälleen.

Mukavaa on sentään poltella kynttilöitä pihalyhdyissä ja katsella tunnelmallista valon tuiketta, joka heijastuu pömpelipöön ikkunoista. Köynnöksiä pitäisi käydä karsimassa pois tulevan lumen alta, mutta millään en jaksa innostua.

Voisi kenties myös tutkia, joko tulppaanit nostavat piippojaan mullan suojista. Monena edeltävänä syksynä ne ovat ehtineet jo nousta vihreille korville, ennen kuin hanget ovat saapuneet niitä suojaamaan.

Tälle päivälle on luvattu muutaman viikon takaisen Eino-myrskyn veroisia tuulilukemia. Onneksi me elämme notkelman pohjalla, jonne tuuli ei taivu. Peltikattoja se kyllä täälläkin paukuttelee ja kääntelee lähimetsän koivujen runkoja luokille.

Lunta enteilevä keli houkutti kielikylpyyn:


La nieve

Cae menuda la nieve
cubriendo las aceras,
vistiendo las alas de los árboles,
apretando la risa de los campos
contra su corazón helado.

Cae sobre los lirios soñados,
sobre los parques dormidos.
Tiende su pálido destello
sobre los recuerdos escondidos
implacable, descalza:
enmarañada rima de la nieve
con el verso desnudo del invierno.

Helado corazón de gotas blancas
palpitando en el frío campanario
y en el íntimo curso del arroyo,
cae la nieve...


(Damablanca) http://damablanca.foroes.org/t1363-la-nieve-poema