sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Italian viinit ja juustot - ja lämpöinen henkäys




Pitkästä aikaa ilta viinin ja juustojen parissa, kun eloisa joukko juustopöytäläisiä kokoontui Helsinkiin maistelemaan Monditalyn maahantuomia juustoja ja Winestaten viinejä.

Välimerellinen hellesää vallitsi jo reissun alussa kun matka joutui Esplanadin puiston läpi Unioninkadulle. Mukava oli kauppatorin laidalla hetki istahtaa ja katsella veneiden kelluntaa ja meren liplatusta. Espan puistossa oli kansainvälinen tunnelma, piknikporukoita nurmikot pullollaan, ihmisiä kävelemässä edestakaisin hiekkakäytäviä, musikantteja ja rennonletkeää meininkiä. Aivan eri maailma kuin marraskuun harmaudessa.

Illan juustoiksi oli valittu laatuja maan joka kolkasta. Pehmeä lampaanmaidosta pasta filata -menetelmällä valmistettu caciotta-juusto Caglio (nimi tarkoittaa "pieni juusto") oli etelästä. Se on maultaan mieto ja vuohenjuustomainen - myös ulkonäöltään. Piemonten alueelta maistelimme Tomaa, joka on lehmänmaidosta valmistettu, maultaan mieto juusto. Kovaa ja suolaista lampaanmaidosta tehtyä Pecorinoa (pecora = lammas), saimme parmesaanimenetelmällä valmistettuna ja kovasti se parmesaania myös muistutti.

Ja sitten olivat vielä illan kruunut, joihin ihastuin kovasti. Eteläinen Provolone, joka valmistetaan jännittävän näköisesti venyttäen (ks. video!) ja erilasiin muotoihin jäähdyttäen. Paikallinen tyypillinen muoto on kuulemma mandariini. Me saimme maistella tätä herkkua savustetussa muodossa.

Ja viimeisenä sitten oma suosikkini, harvinainen - tietysti - omilla Pohjois-Italian markkinoilla nautittu Formaggio di Fossa eli kuoppajuusto, jonka valmistuksesta kertoo tuo yllä oleva video. Koostumukselta kova ja hyvin suolainen juusto, jonka kanssa yllättävän monet maisteltavat viinit sopivat erinomaisesti. Tätä juustoa ei vähittäiskauppohin tuoda, valmistusmäärät ovat hyvin pienet ja kotoinen kulutus niin suurta, ettei tätä löydy juuri muilta Italian perukoilta. Joskus pitäisi siis päästä matkustamaan tuohon piskuiseen Soglianon kylään, joka kuulemma tuoksuukin juustolta. Juustokuoppia on muutamia, joten niihin kaikki juuston valmistajat tuovat omat merkatut säkkinsä, jotka ladotaan päällekäin kuopan pohjalle. Makueroja juustoihin syntyy sen mukaan ovatko ne päällimmäisenä vai alimmaisena. Alimpien läpi valuu ylemmistä juustoista nestettä koko kypsytyksen ajan. Kuopan aukaisu onkin sitten tarkkaa hommaa, jossa pitää olla ainakin kaksi avaajaa, kuopasta kun pöllähtää semmoinen eteerinen katku?, että avaajalta saattaa mennä taju.

Viineistä mieleisemmikseni nousivat Mezzacoronan valkoinen Cewürztraminer (DOC Trentino) sekä punainen Teroldego Rotaliano, joka valmistetaan saman nimisistä rypäleistä.

Chiantista pidän, mutta minkään juuston kanssa en siihen ihastunut. Maistelimme Natio Organic Chiantia Toscanasta, sen rypäleet olivat pääasiallisesti Sangioveseä. Pahaimmalle se maistui kuoppajuustoon yhdistettynä, mutta en sitä silti valitsisi.

Keväiseen hetkeen sopivat hyvin kuohuva Rotary Rose Brut, rypäleinä Pinot Noir ja Chardonnay sekä Rosa dei Masi Venetosta, sen rypäleet olivat sataporsenttisesti Refoscoa. Myös kuplivainen Lambrusco Emilia-Romagnasta oli hauska juustojen kanssa yhdistettynä, ei liian kevyt, vaan juuri sopiva.




2 kommenttia:

  1. Olipa tosi jännä - ja ennen kuulematon/näkemätön - tuo kuoppajuusto. Soglianoon kai tässä on joskus suunnattava. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ja arvaa - olin unohtanut yhden ostamani juustonyssäkän kassin poimuihin... Tuoksu oli mitä mahtavin muutaman päivän hautomisen jälkeen. Ihmettelin inhaa löyhkää, kunnes viimein papereitten välistä sen "jäniksen" löysin...

      Poista

Kiitos kun piipahdit ja jätit terveisiä :)