Pian tuon talon jälkeen tulimme suuremman, keltaisen talon kohdalle, jossa kerrottiin Runebergin äidin, Anna Marian, o.s. Malm, asuneen leskivuosiensa ajan.
Nämä ensinäkymät herättivät kiinnostuksen katsella kaupunkia muutenkin, kuin puutarhasilmin.
Runebergin Porvoon kodissa ja Fredrikan puutarhassa olen vieraillut monta kertaa, mutta hänen lapsuudestaan ja vanhemmistaan en muista tarkemmin lukeneeni. Niinpä sain syyn tarkastella kaupunkia uudella tavalla. Perheen värikkäiden elämänvaiheiden jälkiä on kaupungissa vaalittu, ja koskapa J. L. Runeberg saavutti suuren suosion jo eläessään, on hän ollut kotikaupungissaan arvostettu ja toivottu vieras.
Vierailimme Runebergin tuvassa, joka osoittautui historialtaan Johan Ludvigin isän Lorens Ulrikin kalamajaksi. Itse kirjailija ei majassa juuri lapsuuspäivien jälkeen paljoa ehtinyt aikaa viettää, mutta hänen sisarensa Emelie siellä mökitteli.
Moneen kertaan on majaa ystävien ja kylän miesten voimin kunnostettu ja kirjailijaa sinne toivottu, liekö ehtinyt käydä siskoa tervehtimässä.
Majan sijaintipaikka Pietarsaaren Itälahdella näytti meille myös tuon kaupunginosan kehityskulun muinaisista kalamökkiseutuvista uusien vedellisten maisemien omakotitaajamaksi.
Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden myötä kasvaneena, oma äitini niitä minulle ääneen luki, jatkui sama teema vielä seuraavallakin rastilla, kun Uusikaarlepyyn pelloilla kävimme katselemassa von Döbelnin ja Suomen sodan muistopatsasta Juuttaan taistelun maisemissa.
