sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Salainen puutarha


Kurtturuusun ylistystä

Jaaha, minulla on nyt kai salainen puutarha, sillä täällä kasvaa se hirviöruusu, jota kurtuksi kutsutaan.

Tuo vierailta mailta saapunut kauhistus valtaa moottoriteiden välit, Hangon hiekkarannat ja monet pientareet ja puistot. Toki istutettuna ja harkittuna myös monin paikoin. Sillä ei ole muuta niin sinnikästä ja kestävää.

Minulla on hirviöön romanttinen suhde. Se kasvoi tontilla jo ennen meitä. Minä sitä hoivasin ja siirtelin sokkelin perustusten alta suojaan ja sain aikaiseksi ensimmäisen kukkapenkin karulle rakennustyömaalle joka muuten oli pelkkää jakavaa maata, eli kiviröykkiötä sekä savipeltoa.

Kurtturuusu kukoisti, kasvoi korkeutta ja ilahdutti rehevällä vihreydellään ja tuoksuvilla kukillaan vuodesta toiseen.
Tuli muita kukkia, ja meni. Toiset viihtyivät muutaman kesänkin, mutta ruusu ei ole koskaan pettänyt ja jättänyt. Se tuo pihaan myös kimalaiset, mehiläiset ja perhoset.

Nyt on 'keisarilta' käsky käynyt, että kaikkien kurtturuusujen on lähdettävä kolmen vuoden sisällä hengiltä pantavaksi. Minä aion tutkailla tilannetta taka-alalta. Kunhan Helsingin kaupunki on viimeisenkin kurtun hävittänyt aamupolkuni varrelta, saatan minäkin harkita... mutta kipeää se tekee. Kuten kaikki luopuminen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piipahdit ja jätit terveisiä :)