Taiteen ja ruoan triumfisaattoinen heinäkuu sai alkunsa Peter Maylen kirjan 'My twenty-five years in Provence' maininnasta.
Sen innostamana luin Alice B. Toklasin keittokirjan, tai pikemminkin taidehistorian lyhyen oppimäärän ranskalaisten taidemaalarien ja kuvanveistäjien uran alkuvuosista iloisessa Pariisissa ennen sotavuosien myllerrystä.
Sen innostamana luin Alice B. Toklasin keittokirjan, tai pikemminkin taidehistorian lyhyen oppimäärän ranskalaisten taidemaalarien ja kuvanveistäjien uran alkuvuosista iloisessa Pariisissa ennen sotavuosien myllerrystä.
Pääsin osaksi Gertrude Steinin taidekotia, sen maalausten peittäminen seinien ja sokkeloisten huoneiden ketjua, jossa monikielinen keskustelu porisi, savukkeet tuprusivat ja viiniä nautittiin.
Reseptiikkaakin kirjassa on. Toki se ei oikein tähän päivään enää tunnu sopivan laardeineen ja kermoineen. Sen sijaan selväksi kävi, että hyvää ruokaa valmistettiin Ranskan hovin keittotaidon mestareita kunnioittaen sekä innostusta muiden maiden keittiöistä oppien.
Värikäs kerronta Gertrude Steinin kirjailijan uran alkumittelöistä ja omintakeisesta kirjoitustyylistä johtivat seuraavan kirjan pariin. Steinin kirjoittama 'Alice B. Toklasin omaelämänkerta ' onkin sitten vielä syvemmälle taidemaailmaan sukeltava teos. Se tutustuttaa mm. Pablo Picassoon, Henri Matisseen, Gustav Apollinaireen, sekä Rousseaun ja Cocteaun luomisvimmaan. Maalailee kuvaa Ranskan maaseudusta ennen sotia, niiden aikana sekä jälkeen. Pyrähtelee Italiassa Fiesolessa ja Firenzessä, Lontoossa ja Mallorcalla kuvaillen sen ajan varakasta, kosmopoliittia elämää.
Ihanasti kirjat kuvaavat "kaiken alkua", eli aikaa jolloin taiteen suuret nimet sinnittelivät vähissä varoissa päivästä toiseen vielä tuntemattomuudessa. Näiden amerikkalaisten ikäneitojen salongeista sai alkunsa monen mesenaatin ja galleristin uraa uurtava tie myöhemmin suuruuksiin nousseitten lahjakkuuksien tien tasoittajana, varmasti omaa hyvinvointia unohtamatta.
Ja kuin sokerina pohjalla, katsoin Peggy Guggenheimin sinne tänne viuhtovasta ja hyvin mielenkiintoisesta elämästä kertovan dokumentin. Kuvissa vilahti myös Gertrude Stein, johon Peggyn saavutuksia taiteen ja taiteilijoiden tunnetuksi tekemisessä verrattiin.
Quelle joie Europeenne!