Majapaikkamme sijaitsi Cala Pi'ssä, joka oli pieni ja rauhallinen niemi ja lahden pohjukka uimarantoineen. Rantaan johti suoraan hotellilta jyrkät kiviportaat ja korkeilta calan reunakallioilta oli kaunis näköala. Itse hotelli, Ona Cala Pi oli viehättävä ja hyvätasoinen. Meidän varauksemme oli tehty RCI:n kautta.
Calojen päivä
Ensimmäinen retkemme suuntautui läheisille Cala s'Almunian sekä Cala Lombardsin rannoille. Kauniita rantapoukamia molemmat. Calat ovat kaiketi jokien tai valumavesien suistoja, niiden rannat ovat korkeat ja jyrkät lähes poikkeuksetta.
Samalla retkellä osuimme vielä Mondragon luonnonpuistoon. Sen ranta oli laakea ja matalavetinen pitkine valkoisine hiekkoineen. Kävelimme rannan ympäri kiertävää kävelyreittiä ja osuimme sievälle ruokokattoiselle baarille josta sai sopivasti evästä. Uimareitakin nähtiin.
Puutarhan ja satamien retki
Retki Jardines de Alfabiaan oli vuorossa seuraavaksi. Palman ruuhkista selvittyämme matka sujui niin nopsasti, että saavuimme puutarhalle tunnin verran etuajassa. Siispä päädyimme jatkamaan matkaa Porto Solleriin aamupalalle.
Hyvä päätös. Löysimme rantakadulta terassin, joka oli täynnä paikallisia murteita (katalaania) puhuvia ja istuimme pöytään.
Aamupala koostui tuoreesta appelsiinimehusta, kahvista ja rouheasta tostada leivästä, joka oli sivelty öljyllä ja päällystetty tomaatilla, juustolla ja ibericokinkulla. Hyvää.
Puutarhassa oli vielä kovin keväistä ja vihreää. Vesiaiheet talven jäljiltä sameat ja kukkivia vähän, mutta kaunista silti.
Sieltä matka jatkui Valdemossan ja Deian kautta Andraxtiin ja sen rantakaupunkiin, jossa olikin jo lounasaika. Tim's oli rantaravintola joka houkutti ja jonka kaunis ja suojaisa terassi kylpi auringonsäteissä. Hauskoja nimiä oli monilla ravintoloilla, suloisin niistä Kurrywurst und Meerblicken. Paikkakunta oli kovasti saksalaisten suosiossa.
Kotiuduttuamme ehdimme vielä nauttia huoneiston kattoterassilla laskevan auringon säteistä viinilasillisen ääressä.
Retki Tramuntanaan ja Pollencaan
Tästä retkestä tuli pitkä, mutta paljon nähtiin. Ajettiin Llucmajor in kautta Sineuun ja Incaan ja siitä Puig Majorille katsomaan vuoriston vesialtaita. Sieltä jatkoimme Pollencaan ja Cap Formentorin majakkaniemelle.
Kotiin kurvasimme pimeän laskeuduttua peltojen halki juuri mitään näkemättä. Mieleen jäi vain joitakin kylien nimiä.
Maurilaislinna Capdeperassa ja itäranta
Viimeinen retkistämme suuntautui Alcudian ja etenkin sen lähistöllä sijaitsevaan maurilinnoitukseen.
Näkymät linnalta merelle ja laaksoon olivat huikeat. Meren takana häämötti Menorca ja saatiin lukea historiallisista taisteluista.
Alcudian vanha kaupunki on pieni ja kompakti sen ehdimme koluta aika hyvin sekä istahtaa muurin varjoon sangrialle.
Itärantaa pitkin ajellessa tutustuimme moneen pikkukylään, jotka vaikuttivat hiljaisilta. Porto Cristossa oli kuitenkin jo kuhinaa ja veneitä miljoonien eurojen edestä. Olipa rantaan löytänyt tiensä myös My way Joensuusta! Niin pieni on maailma.
Ihana reissu. Kaunis saari ja helppo liikkua hyvillä teillä. Toivottavasti osuu joskus kohdalle uusi reissu, jolla ehtii näkemään Palmankin.
https://photos.app.goo.gl/Y5xpMBXmnyBjNo6o8