sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Kinkit kengät ja uudelleen näkemisiä

Olipa hauska teatteripäivä!

Helsingin kaupunginteatterin päivänäytös alkoi yhdeltä, joka tarkoitti sitä, että kotoa julkisilla matkatessa piti lähteä jo puolen yhdentoista aikoihin. No, hyvä on, koko porukan kohtaaminen oli alkajaisiksi sovittu Oodiin, joten aikaa piti varata vähän enemmän ennen näytännön alkua.

Vaan eipä sieltä Oodista cavaa saanutkaan! Matkasimme siis pikaisten halausten jälkeen jo teatterille päin lasia kilistämään, emmekä olleet lainkaan liian varhain perillä. Kuulumisia ehdittiin sentään vähän jutella jo ennen näytöstä.

Olin kuullut ja lukenut Kinky bootsista ylistäviä arvioita ja tutut olivat sitä kovin kehuneet, silti itselläni oli jotensakin kinkkinen ennakkoajatus ja pelkäsin että kaikki hymistely nostaa odotukset liian korkealle. Hyvin kuitenkin toimi, tykkäsin kovasti. Loistavat laulusuoritukset ja mahtava puvustus, rento tunnelma ja mukaansa tempaava rytmi menivät jalan alle ja fiilis oli hyvä. Olipa iloisen mielen näytäntö todellakin.

Näytännön jälkeen jatkui päivä Frans & Amelie -ravintolassa, jossa saimme todella loistavaa ja yksilöllistä palvelua. Viini virtasi ja ruoka oli maistuvaista. Ehdittiin myös kunnolla turista ja muisteloita kertoilla. Jännä miten erilaisia asioita kullekin on jäänyt mieleen. Minä hädin tuskin pystyn palauttamaan mieleen konttoriopin tunteja, kielten ja matikan muistan kyllä. Opettajia muisteltiin, kuka kenetkin muisti..

Nippanapan muistivat kyllä kaikki!

Olisipa pitänyt nostaa malja hänen kipakan ankaralle, mutta myös mahtavan sarkastisen huumorin kyllästämälle ja huolehtivaiselle muistolleen.