Kirja on kaunis, mutkaton, seesteinen ja surullinenkin elämänkerta lahjakkaan, sinnikkään, perusteellisen ja periksi antamattoman miehen lyhyeksi jääneestä elämästä.
Paul kertoo koruttomasti ja lämpimästi elämänsä vaiheista. Kiinnostuksestaan kirjallisuuteen, opinnoistaan sen parissa, oman polkunsa etsimisestä ja toiveesta löytää elämälle suurempi tarkoitus, jossa voisi parhaalla tavalla auttaa kanssaihmisiä.
Monipolvisten opintojensa kautta multitalentti mies päätyy lääketieteen pariin ja erikoistuu lopulta neurokirurgiaan tavoitteenaan osata, paitsi auttaa sairastunutta, myös tukea sairastuneen potilaan omaisia ja oppia selkeästi ja empaattisesti kertomaan diagnoosista ja sen haasteista, mahdollisuuksia kuitenkaan unohtamatta.
Alkaa pitkä opintopolku kohti neurokirurgin pätevyyttä. Tämän lisäksi miehen haaveissa elää myös toive neurotieteiden tutkimustyöstä, ammattiyhdistelmästä, johon vain harva on yltänyt.
Kesken erikoistumisjakson 36-vuoden ikäisen Paulin terveys romahtaa ja hän saa tietää sairastavansa laajalle levinnyttä keuhkosyöpää, aika tavallista, mutta hänen ikäluokassaan harvoin esiintyvää aggressiivista tautimuotoa.
Saman tien alkaa voimia vievä ja elämän täysin muuttava hoitojakso. Päässä pyörivät ajatukset selkeäksi suunnitellun elämän täydellisestä muuttumisesta. Epätietoisuus jäljellä olevista elinvuosista, kariutuvat toiveet perheen lisäyksestä, unelmien työn karkaamisesta ulottumattomiin. Pikaisten valintojen tekemisen pakosta, tärkeitten asioitten jonoon panemisesta.
Jos tietäisit kuolevasi, mitä tekisit?
Paul tietää kuolevansa, mutta ei tiedä kuinka pian. Hoitavan lääkärinsä kanssa hän pui asioiden tärkeysjärjestystä ja tivaa jäljellä olevan ajan ennustetta. Pohtii haaveittensa ammattia, mahdollisuutta vielä ehtiä virallisesti valmistua neurokirurgiksi, sen tärkeyttä, halua kirjoittaa, toivetta tutkimustyöstä.
"Jos elän vuoden, jätän kirurgian ja kirjoitan kirjan, jos elän kymmenen vuotta, erikoistun ja panostan tutkimustyöhön..."
Hän sinnittelee, suunnittelee ja tekee päätöksiä. Ennen rankkoja lääkityksiä ja kemoterapiaa on turvattava mahdollisuudet lisääntymiseen. Hän keskustelee vaimonsa Lucyn kanssa lapsen hankinnasta. Miten Lucy ajattelee, jäähän hän yksin lapsen kanssa. Mitä hän itse tahtoo, onko raskaampaa kuolla pois näkemättä lapsen kasvavan. Kuinka kauan elämää on? Yhdessä he päätyvät perheen hankintaan. Paul saa myös lääkäriltään kannustusta ja luvan palata kirurgin töihin. Hän keskittyy leikkaamaan potilaita ja jättää paperityöt assistenteille. Valmistumisen ja pätevöitymisen esteeksi kuitenkin nousee juuri hallinnollisen näytön ja paperityön puuttuminen, joten hän ryhtyy vielä siihenkin hommaan.
Perheeseen syntyy tyttö, joka tuo iloa Paulin ja Lucyn elämän viimeisiin yhteisiin hetkiin, joita on vähemmän kuin toivottiin olevankaan. Paul ehtii vielä valmistua neurokirurgiksi, mutta ei enää kykene valmistujaisjuhlaan vaan joutuu kemoterapian haittavaikutusten vuoksi sairaalaan. Viimeiset hetket hän viettää perheensä, vaimonsa ja pikkutyttären seurassa, kunnes hengityslaite irrotetaan.
Kaikesta huolimatta lohdullinen kirja. Kaunis elämä, josta ei myöskään arkisia ongelmia tai epäonnistumisia puuttunut.
Teos antoi paljon ajateltavaa ja ravisteli palikoita paikoilleen. Ehkä tulevana maanantaina edes hetkisen verran muistan olla onnellinen alkavasta työviikosta ja osaan nauttia talvimaisemista. Etten suotta jouduttaisi tietäni kohti kuolemaa toivomalla: olisipa pian jo kevät tai edes perjantai.
Kirja piti myös arvostelussa antamansa lupauksen: Tätä kirjaa et unohda sen kerran luettuasi.