Hellyttävän hauska Pentti (Ilmari Saareilainen) ja räväkkäotteinen Tyyne (Marja Packalén) ovat hankkineet espanjan auringosta oman pienoistaivaan, talviasunnon, jossa nauttia eläkepäiviä harmaata ja kylmää Suomen ilmastoa kartellen. Jo kaksikymmentä vuotta on homma toiminut, mutta nyt alkaa arki ja harmaus työntyä espanjan aurinkoonkin. Voimat eivät enää ole kuten ennen, kaikki on koettu, ystäväpiiriä ei liioin ole muodostunut ja ympäröivä kylä autioituu talouslaman ravistelevassa kurimuksessa.
Kaiken lisäksi Pentti alkaa unohdella asioita, sekoittaa aikaa, paikkaa ja tavaroita. Viimeinen pasodoble alkaa hahmottua ylihysteerisen Tyynen mielessä. Ja mitenkä lapset, ovatko jo vieraantunet liikaa, kun yhteinen aika on espanjan talvien saatossa jäänyt vähille. Nämä ja monta muuta arkirealistista asiaa ovat Tampereen työväen teatterin näytelmän keskipisteessä.
Viihdyttävä, nauruhermoja hersyttäjä ja koskettavan herkkä teos nosti mieleen ajatuksia myös omien haavemaailmojen vinkkelista. Ihana ja usein mielessä pyörähtävä on ajatus lomakodista aurinkorannikolla, toisaalta on olemassa myös halu olla läsnä lasten arjessa, tarjoamassa tukea ja turvaa jos sellaista tarvitaan. Kaikkea ei voi saada ja jälkiviisastelu on turhaa, mutta haaveilu sentään vaaratonta...
Käykääpä katsomassa. Samalla voi myös piipahtaa ihastuttavassa Bisto Venlassa, joka sijaitsee melkeinpä kiven heiton päässä teatterista.
