kukkaissiivin synkkyydestä suunnistin
katsoin silmiin leinikkiä malvaa
ja tuudittauduin kevään suomiin iloihin
en antanutkaan pimeyden kalvaa
ja puroveden solinankin kuulen
kuin helisevään lauluun linnut puhkeevat
voin tuntea myös henkäyksen tuulen
pinnistellen metsän takaa loistaa
ja lumi kinoksissa sulaa jo
se ajatuskin mielen murheen poistaa
saan todistaa sen riemun toistuvaisen
kun krookus pilkistellen uudestaan
värikkääksi maalaa pinnan maisen