Jo neljäs syksy, kun mustaselja ehtii kypsyä pihassani. Marjat kypsyvät myöhään ja tarvitsevat lämmintä säätä pitkään. Tänä syksynä on lämpöä piisannut ja kesä oli sopivan helteinen ja kostea, niin että sain marjoja ruinsaimman sadon. Osan marjoista ovat linnut jo vieneet, mutta alaoksien terttuihin eivät ole uskaltaneet koskea. Nämä riittävät minulle, tilaa mehupullojen säilyttämiseen ei liikoja ole kuitenkaan.
Suotuisa kesä on ollut ilmeisesti myös köynnöstävälle humalalle, jossa näen nyt ensikertaa käpysiä. Aikoinaan ostin kaksi tainta, koiraan ja naaraan. Niistä toinen paleltui heti ensimmäisenä talvenaan, ja luulin vain koiraan jääneen jäljelle kun käpyjä ei ole koskaan ollut.
No nyt niitä näkyy, joten onkohan minulla sittenkin tyttötaimi? Pitäisi opiskella humalan ominaisuuksia, ehkä käpyilevät molemmat suotuisissa oloissa?
Imukärhövilliviini on syksyinen kaunistus. Tälle kesälle piti hävittämän keinupuuna toiminut tellinki, mutta eihän sitä raaskinut, kun villiviini siinä niin kauniisti luikertaa.
Päätettiin, että tukipuiden lahottua vaarallisen haperoiksi vasta kaadamme tämän laitoksen. Siihen saakka saanen nauttia ruskaisista syyssävyistä.
Ja sitten vielä maksaruohon rusotusta. Aivan mahtava syksyn kukkija on tämä. Kiitoksia ystävälle, joka lahjoitti omasta pihastaan joukon oksia. Lähtivät kätevästi kasvamaan ihan vain maahan tökkäämällä. Nyt saan jo omasta jättipuskastani jaettua kaunotarta muille ja muihin penkkeihin.
Lehdet ovat käyneet keltaisiksi, mutta kovin paljoa niitä ei vielä nurmikolle ole satanut. Kaunista on ja vehreää. Kurtturuusun marjat kypsyvät ja loistavat kirkaan punaisina, pakkasöitäkin on jo muutama ollut. Aamulla on päästy auton ikkunoiden raaputtelupuuhiin. Lokakuun on käsillä pian, pitäisi kai vihdoin ostaa ne tulpaanin sipulit.