sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Sisilian kukkiva kevät



Pirteä oli Sisilian kevät. Kasvit, kuten kotoisat villiviinit, ruusut ja seljat olivat vasta uuden kasvun alkutaipaleella ja metsämaisemien väritys punaisine uusine versoineen muistutti meikäläistä elo-syyskuista hehkua. Kaunista!

Reissu onnistui muuten mukavasti, mutta lämpimiä vaatteita olisi saanut olla mukana enemmän. Onneksi viime hetkessä olin napannut mukaan villaisen boleron jossa oli sentään puolipitkät hihat. Trapanin kaupunki on muodoltaan merelle kaartuva kapea sarvi, joten tuulta riitti aina. Siitä johtuen myös tyrskyt olivat ihailtavana kaikkina päivinä, piti vain valita sopiva rannan suunta.

Uintireissu San Vito de la Capoon jäi lyhykäiseksi vaikka mielestäni vesi ei ollut meikäläistä kesävettä kummenpaa. Aurinko ei kuitenkaan suostunut läkättämään täydeltä taivaalta, vaan piilotteli pilviverhossa ja tuuli yltyi ja sai hampaan kalisemaan.

Satumaista, vanhaa tunnelmaa löytyi erityisesti Ericen kaupungista, joka sijaitsee korkealla vuorella Trapanin tuntumassa. Siellä mieli vaipui menneisiin historiallisiin tunnelmiin kun käveltiin pitkin kapeita kivettyjä kujanteita linnalta toiselle. Tuuli kylän kapeilla raiteilla oli raikas ja voimakas ja alhaalta katsoen vuoren huippua ympäröivät aina tummat pilvet.

Matka Corleonen kylään avasi näkökenttään laajat viiniviljelmät ja peltoalueet joilla käyskenteli myös valtavia lammaslaumoja, lehmiä ja vuohia. Ennen kaupungin osumista näköpiiriin ohitimme maanjäristyksen alle jääneet laajat kyläalueet. Karmivaa. Viimeisin maanjäristys Länsi-Sisiliassa on ollut 1968 ja päättelimme juuri tämän alueen osuneen sen kouriin. Rakennustyöt eivät vielä olleet saavuttaneet kovin suurta aluetta, mutta joitakin uusia taloryppäitä sentään oli rakenteilla.

Suurimman vaikutuksen mieleen jättivät kaupunkien puistoissa kukkivat ruusupuut sekä kirkkaan turkoosi meri! Myös Trapanin ranninon merisuola-altaat Salinessa, olivat erityisen kauniit. Liikenne oli tyypilliseen italialaiseen tapaan sujuvan suurpiirteistä ja hermoja rassaavaa, mutta hyvin selvittiin. Ainoastaan Palermon reissu jäi torsoksi, sillä yhtään tyhjää parkkipaikkaa ei tielle osunut. Auton ikkunoista sitten katseltiin se mitä liikenteen seassa oli mahdollista. Ja navigaattori tarjosi myös omat elämykselliset oikotiensä, joilla päädyimme mahtaville, jyrkkiä rinteitä pitkin kiemurteleville sorapoluille ja näimme ihanan kukkivan magnoliapuun sekä valtavat sinivisteriat. Kuvaa en niistä kuitenkaan päässyt napsaisemaan, sen verran oli kiire anella kuskia kääntymään takaisin leveämmille ajourille.

Mukavaa oli reissata, mutta rentouttavaa myös palata. Kotona voi saunan leppoisessa lämmössä lääkitä innokkaitten sisilialaisten hyttysten puremia ja hengähtää hetken ennen kotimaisen kannan heräämistä.