Ruokaa ja romaaneja

Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki, olen kuin olenkin suorittanut viikottaiseksi laaditun kunto-ohjelman. Wau! (Enää jäljellä 51 vkoa...)

Laskeutuminen arkeen Siuntiossa vietetyn viikon jälkeen on ollut henkisesti kova. Kun sai viikon verran rentoutua, uiskennella ja lenkkeillä vapaasti, syödä hyvin ja säännöllisesti sekä viettää "omaa aikaa" rauhassa, minkään velvollisuuden vaivaamatta, on hektiseen arkeen hyppääminen ollut korvien väliä koettelevaa. Monta kertaa on mieleen noussut tv:stä tuttu slogani "Onko tässä mitään järkee". No, oli miten oli, mutta näin on - ja näillä mennään.

Onneksi ennakoimani huoli jatkuvasta nälän tunteesta, notkuvien herkkupöytien jäätyä taakse, ei ole päässyt toteutumaan. Sattumien summana ja osittain itse avitettuna, olen kuntoutuskuurin jälkeen saanut nauttia kolmen erilaisen ravintolan menu-antimista.
Ravintola Macu Manskun varrella oli uusi, miellyttävä tuttavuus. Sieltä sai maukasta karitsan selkää espanjalaisin vivahtein. Miehen nauttima Angus-härän pihvi loihti esiin myös kovasti kehuja. Ennakkoon pöytää varaamattomina saimme paikan viinikaappien vierestä, lattiatasolta. Kaikki ylätasanteen ikkunavieruspaikat kun oli jo varattu. Tunnelma oli kuitenkin mukava, eikä yhtään kiireinen, vaikka hotellin launge-alue alkoikin melkein heti viinikaappien toiselta puolen.
Sofiankadun Nuevo on vanha tuttavuus, ruoka oli edelleen maukasta ja miljö mukava, mutta lista oli supistunut mielikuvituksettomaksi. Kani, jota aikaisemmin listalta löytyi jäi pelkäksi haaveeksi vain. Uudistus viime käyntiin verrattuna oli kuukausittain vaihtuva Menú a la chef, jolla tällä kertaa oli haudutettua possun poskea ja tiikeriravun pyrstöjä vartaassa basilicarisoton kera.
Loppuviikon yllätyshuipennus oli myöhäinen illallinen Bistro Fioressa Vantaalla. Hyvin businesslike ravintola, sisustus toi mieleen Siljan promenadilaivat, oli viihtyisä ja siisti. Ruokailijakunta puhui kaikkia kieliä, litki viiniä ja oli pukeutunut tummaan pukuun... Meidän kotijengi sai kuitenkin asiallisen ja hyvän palvelun. Pöytä kolmelle löytyi myös käden käänteessä vaikka täyttä näytti olevan eikä varausta ollut etukäteen tehty. Poikien Chicago-burgerit maistuivat, ja minun lohisalaattini oli valtaisa ja hyvä. Hotellin matkustajahulinaa oli mukava seurata ikkunasta kun täydet bussilastit purkautuivat tasaisin välein kapsäkkeineen ja suksipaketteineen. No, pian olemme itsekin matkalla. Sisilian reissu odottaa.

Kirjarintamalla on ollut myös monenlaista tarinaa. Vihdoinkin sain käsiini Kate Jacobsin Pienen lankakaupan. Ihana, koskettava ja kaunis teos. Pitänee lainata myös seuraava osa. Mma Ramotsven viimeisin tutkimus jalkapallojoukkueen mysteerin parissa eli Teetä ja sympatiaa on tullut myös nautituksi. Taattua, ihmisläheistä pohdintaa ja syleilevää tunnelmaa. Miten joku osaakin loihtia aina vaan uudelleen ja uudelleen ja aina onnistuneesti. Ihailen.

Avaimen listoilta bongasin seuraavan luettavani: Daniyal Mueenuddin kirjan Hunajaa ja tomua.