sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Enkeleitä, onko heitä

Syksyn tullen kirjoja kuluu vinhaan tahtiin. Erilaisen, maanpäältä irrottavan lukukokemuksen voi saada Lorna Byrnen kirjan Enkeleitä hiuksissani parissa. Aluksi kerronta oli puisevaa, mutta lähti sitten lentoon jutun edetessä varhaislapsuudesta edemmäs. Kirjoittaja sai kerronnallisesta otteesta kiinni ja lukukokemus muuttui dokumentaarisesta selvityksestä kerronnallisempaan suuntaan. Lornan kirja on omaelämänkerrallinen ja kertoo hänen poikkeuksellisesta kyvystään nähdä enkeleitä ja henkiä. En päässyt koko teoksen aikana oikein sinuiksi itseni kanssa; voisiko kerrottu olla oikeasti tapahtunutta ja tapahtuvaa, vaiko sittenkin kirjailijan omaa hengentuotetta. Mielenkiintoista olisi kuulla Lornaa livenä, jospa se auttaisi mielipiteen muodostamisessa. Hän saapuu Helsingin kirjamessuille syyskuun lopussa, mutta silloin olen syyslomilla.

Toinen junakirjani, Elena Damianin kirjeet, on onneksi paljon helppotajuisempi. Jukka Pakkanen onnistuu luomaan tarinoissaan vangitsevan tunnelman. Monesti meinasin istua asemani ohitse tarinaan uppouduttuani. Kirja kertoo Helsingin olympiavuodesta 1952 ja palaa siihen kirjan päähenkilön myötä. Mielenkiintoisen juonen myötä päädytään muistelemaan Olympialaisia sekä vuosikymmenen muita tapahtumia sekä Suomen että Italian näkövinkkelistä. Salaperäinen Elena Damiankin löytyy ja tuo tarinaan yllätyksellisiä asioita.

Parhaillaan lueskelen Bengt Jangfeldtin teosta Tie Caprin huvilalle. Kirja oli ihan pakko pyydystää kun olin ensin lukenut Axel Munthen kirjan Huvila meren rannalla. Jangfeldtin kirja on yksityiskohtainen historiallinen kuvaus Axel Munthen elämän vaiheista ja näihin värikkäisiin vaiheisiin liittyvistä ihmisistä. Samalla kirja sisältää paljon ajankuvia 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tapahtumista ja tunnelmista. Keskeisiä paikkoja Munthen elämän polulla Caprin lisäksi ovat olleet Pariisi ja Rooma. Kirja kuvaa hyvin silmää tekevien liikehdintää Euroopassa ennen sotaa ja kuvaa hyvin kunkin maan kuninkaallisten ja merkkihenkilöiden verkkoa, jossa lähes kaikilla on jokin sidos toisiinsa.