Lapsena oli tapana keräillä voikukkia ja laittaa niiden halkaistut varret kylmään veteen. Niistä muodostui erilaisia kiemuroita joista saattoi tehdä kaulakoruja tai käytää monenlaisiin leikkiruokiin. Eilen nypin kyseisiä pikkuaurinkoja pihanurmikosta. Ei näissä mitään pitkää varttakaan ole, ovat tottuneet olosuhteisiin ja avaavat kukkansa aivan nurmen pintaan, ilman minkäälaista varren tynkää. Eilen oli nurmi puhdas, mutta tänään sitä värittävät taas kymmenet keltaiset täplät. Kuntoilustahan tämäkin käy.
Taimien jakamisesta ei sitten tullutkaan mitään. Yritin muuattakin punapäivänkakkaraa jakaa, mutta kun sain aikaiseksi vain henkihieveriin tukistetun näköisiä, juurettomia naatin tynkiä, päätin jättää homman sikseen. Jospa syksyllä.
Sen sijaan olen siirtanyt joukon jaloangervoita ja tuoksukurjenpolvia sekä vuohenjuuria paikoilta toisille. Ehkäpä nämä positiot ovat pysyvät, sen näkee vasta ensi keväänä, kuhan olen tutkaillut mille näyttävät elokuun saapuessa.
Kirjasaralla 'sain valmiiksi' Alex Munthen Huvila meren rannalla, ja suosittelen sitä lämpimästi jokaisen lukemistoon kuuluvaksi. Alan kai hamuilla käsiini myös muita Munthen teoksia, joita hän sivumennen kirjassaan mainitsi. Huvila meren rallannalla oli minulle ensimmäinen kurkistus hänen kirjalliseen tuotantoonsa, sen sijaan jonkun dokumenttiohjelman Anacaprilla sijaitsevasta huvilasta olen nähnyt aikaisemmin. Netistä löytyi virtuaalikierros Villä San Micheleen .
Kevyempänä lukemistona hotkaisin Kiira Poutasen Rakkautta au lait, jonka innostuin lukemaa nähtyäni kirjailijan vieraana "Jaakko ja maailman valloittajat" -tv-ohjelmassa. Ihan luettava, hervoton tyttökirja, jonka tapahtumat pyörivät Nizzan ja Pariisin maisemissa.
Tervetuloa! Sivuilla suloisesti sekaisin: Puutarhurointia. Juustoa ja viiniä. Karavaanailua. Matkoja. Kirjoja. Runoja. Arjen ajatuksia.