Nojatuolimatkoja odotellessa

Mukavan lauhkean viikon jälkeen viikonloppu taas kipakassa pakkasessa. Eilen vilahti jo aurinkokin ja pakkanen painui illalla kahteenkymmeneen asteeseen. Nyt päivällä on mittarissa vielä reilut kymmenen astetta, mutta huomiselle sääennustus enteili lähes nollakeliä.

Koulukkailla on ensi viikolla luistelua, joten toivon, että ihan plussakelille ei mentäisi. Muutaman asteen pakkanen sen sijaan sopisi luisteluhommiin vallan mainiosti. Eilen pidettiin sitten taas luistimien nauhoitus- ja jalkaanlaittoharjoituksia. Kyllä se jotenkin alkaa sujua, ja onneksi mahtuivat vielä jalkaan.

Tammikuulle varatut kirjat kuluvat huimaa vauhtia. Heli Ilaskarin Kanarian saarista kertovan kirjan lukaisin jo. Se oli mukaansa tempaava ja varmaankin aika realistinen kuvaus ihanasta yrityksestä muuttaa maisemaa pakkasten seasta Espanjan lämpöön - ja sieltä takaisin. Tarinasta jäi sellainen tunne, että reissu ei silti hukkaan mennyt, vaikka pysyvää elinkeinoa ja olemista Kanarialta ei lähtijöille löytynytkään. Kokemuksia ja muisteltavaa sekä ystäviä kertyi senkin edestä ja elämän muutos johti pariskunnan asumaan uudelle paikkakunnalle Suomessa.

Yöjuna Lissaboniin teos on edennyt jo yli puolen välin ja on todella tajuntaa laajentava sekä katsetta avartava lukukokemus. Tarina poukkoilee Sveitsin ja Portugalin välillä ja kieputtelee mukaansa monenlaisia ihmisiä ja heidän kohtaloitaan. Kirjan avulla saa silmäyksen myös Portugalin historiaan, joka minulle entuudestaan oli aikalailla tuntematon. Kovasti tuo kuitenkin on saman kaltainen kuin Espanjalaisten samoihin aikoihin kokema Francon diktatuuri.

Junakirjana olen tällä välin uppoutunut Raymond Carverin novelliteokseen "Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta". Sen kanssa meinaan aina ajaa asemalta ohitse. Tarinat ovat arkisia, aikalailla tavallisista elämäntilanteista kertovia, riipaisevan tarkkanäköisiä katkelmia. Keskiöön nousevat juuri ne lausumattomat sanat ja taka-alalle vaietut tunteet. Paikkapaikoin aika lohdutonta ja surullistakin luettavaa, mutta samalla niin todellista ja lähestulkoon kuin omasta arjesta ammennettua.

Ilmoittauduin Opistolle neljänä iltana pidettävään luentosarjaan, joka käsittelee Italian kaupunkeja (Rooma, Napoli, Venetsia ja Firenze) sekä niiden kulttuuria. Esittelytekstissä mainittiin, että luennot käyvät hyvin "nojatuolimatkasta" kuhunkin kohteeseen, joten näitä odotellessa.