Perjantaina oli keväisen tuntuinen päivä. Aurinko paistoi ja linnunliverrystä kuului työmatkapuistikosta. Pitkästä aikaa leudonpuoleinen ja tuuleton keli houkutteli pitkille kävelyretkille.
Tänäänkin paistaa aurinko. Voimakas tuuli soittelee kattopeltejä ja pöllyttää lunta korkeista kinoksista niin, että aika-ajoin ilma on sakeanaan vaikkei taivaalta tule hiutalettakaan. Ikkunoista avutuvat lohduttomat maisemat. Katolta pudotetut lumikuormat ylettävät ikkunoiden alareunaan saakka ja valkoista on silmän kantamattomiin. Jos ei muistaisi viime kevään ihmeellisen nopeaa lämpenemistä ja lumikinosten haihtumista ennätysajassa taivaan tuuliin, olisi todella lohduton olo.
Toivon todella samantapaista kevään tuloa kuin edellisvuonna saimme kokea. Silloinkin maalailtiin uhkakuvia suurtulvista ja seisovista sulavesistä, mutta hupsis vain, ja lumi oli kadonnut. Jo nyt pihalla on sama lumimäärä kuin viime talvena, vaikka suurin osa lumisateista ajoittui silloin vasta helmikuulle, joten ennätyshanget ehtivät hyvinkin toteutua.
Talven suhteen olen kuitenkin jo 'voiton puolella'. Neljän aikoihin on valoisaa ja työmatkat taittuvat mennen tullen pirteämmissä tunnelmissa. Junat ovat viime viikolla takkuilleet tutuksi tulleeseen tapaan, tällä kertaa syynä taas tuo ohjainlaitevika. Onneksi aurinko on tuonut odotussessioihin lämpöä ja piristystä. Kun laitan silmät kiinni, voin haaveissa jo nähdä keväiset kukkaniityt ja rantatöyräät. Paistaa se aurinko vielä näihinkin kinoksiin.
Tervetuloa! Sivuilla suloisesti sekaisin: Puutarhurointia. Juustoa ja viiniä. Karavaanailua. Matkoja. Kirjoja. Runoja. Arjen ajatuksia.