 |
| Kristiinankaupunki, venerannan puistikosta sillalle päin |
Herttaista hellettä on piisannut! Tälle päivälle lupailtu sadekin jäi ripsaukseksi vaan, mutta viime yönä oli sentään nurmikko kastunut. Aamulla kun aukaisin makuuhuoneen verhon kadulle päin, totesin, että eipä ole vettä tullutkaan, mutta sitten pihan puolelle katsahtaessani huomasin, että pihakalusteet olivat märät. Ilmeisesti tien pinta ja laattapiha on niin lämmin, että sieltä kosteus oli jo haihtunut taivaan tuuliin.
Ei meillä suuremman sateen puolesta kiirettä ole vieläkään. Kaikki kukkii ja yöllinen vesimäärä on riittänyt viherryttämään kärähtänyttä nurmikkoa sopivasti. Trooppinen 'lehmän henkäys' on ollut vastassa aina ovesta lähtiessä, niin aamulla kotoa, kuin illalla työstä lähtiessä. Töissä on ilmastointi toiminut, niin ettei tajuakaan kuinka kuumaa on. Sen kyllä tuntee viimeistään junaan hypätessä.
Junakirjana lueskelen aivan mainiota Renate Dorresteinin kirjaa Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa. Kipeästä aiheesta valtavan taidokkaasti kirjoitettu tarina vaihdevuosiinsa totuttelevasta Heleenistä jonka kaikkivoipa äiti yhtäkkiä saa aivoinfarktin ja afasian. Siinä riittää Heleenillä sopeutumista aikuistuvien lasten, miehen, sairaalahenkilökunnan, äidin ja puutarhayrityksen työntekijöiden välissä sukkuloidessaan. Hyvä kirja luettavaksi vaikkapa vertaistueksi.
Pihalla kukinta alkaa olla ehtymässä. Tällä hetkellä vielä riittää myskimalvan vaaleanpunaista röyhyä, sekä kurtturuusun punaa ja yhden ainokaisen viininpunaisen liljan loistoa. Mustilan hortensian röyhyt ovat vielä valkoiset ja verikurjenpolvissa riittää kukkaloistoa pakkasiin saakka. Uusimpana ja viimeisimpinä avautuvat syysleimut. Niissä on helakka punainen kukinto ja rungot ja lehdet viininpunaiset, mikä lie lajike, olen unohtanut.