torstai 1. elokuuta 2013

Suomikierroksella sää hymyili ja muikut olivat maukkaita!

Jo lähes viikko toimistoelämää takana!
Nopeasti menevät kesäpäivät, nyt on jo elokuu, vaikka vasta äsken, heinäkuun alkuhaminoissa jäin lomalle.

Tänä kesänä tuli kierreltyä iki-ihanaa Suomen suvea. Retki alkoi itäisellä ylös kapuamisella. Aloitimme taas kerran Loviisasta ja ajoimme tutkimaan Lappeenrannan hiekkalinnaa. Savonlinnan rantatorilla makustelimme mahtavia Kalastajan kojun muikkuja. Muikeaksi veti suun! Asiaksemme jatkoimme Ilomantsiin ja aivan itärajan pinnassa sijaitsevan Möhkön ruukin perukoille saakka. Sieltä reitti taittui länttä kohti Joensuun, Kontiolahden, Juankosken, Pielaveden sekä Keiteleen, Viitasaaren ja Kivijärven seutuja koluten.

Kontiolahdella löysimme sattumoisin tv-sarja Miikkulan kulissit. Mielenkiintoista oli haahuilla pitkin katuja ja yrittää ymmärtää miten sarja on kuvattu ja saatu kylä tuntumaan tv:ssä niin eläväiseltä kokonaisuudelta.

Lännessä kapusimme Kokkolaan ja sieltä rantatietä seuraillen ja ihania pikkukaupunkeja koluten poukkoilimme kotia ja etelää kohti. Nähdyiksi tulivat niin Pietarsaari, Kristiinankaupunki, Pori kuin Uusikaupunkikin. Uuteenkaupunkiin halusin Myllypuistoa kuvaamaan, mutta sepä olikin niin auringon kulottama, ettei siitä mitään kuvauskohdetta saanut. Toiseen reissuun jäi se projekti.

Meitä suosivat hyvät kelit. Vain Joensuu jäi auton ikkunasta katselun varaan ja Ilomantsissa, Hermannin Viinitornissa vieraillessamme vettä tihkui ja puhalsi niin raju tuulen myräkkä, että näköalaterassin kierros jäi pikaiseksi - sisätilan baarissa oli sitten sitäkin mukavampi tunnelma. Maistelimme mm. Mezikkaa ja Koiwua, kotiintuomisiksi lähti Haigu, Briegu ja Kulda Kägönen! Niistä toivon lorahtavan lasiin pullotettua kesää, kun lumen tuiskeessa niitä taasen nautiskellaan.

Vielä on ehdottomasti muisteltava myös Kokkolan Neristanin ihanaa Vohvelikahvilaa sekä rannikkokaupunkien hyvin säilyneitä puukortteleita. Niissä ei muuta vikaa ole, kuin se, että meinaavat kuvina mennä keskenään sekaisin kun ovat samanmoisia väritykseltään ja tyyliltään. Somat olivat myös pikkukaupungit Korsnäs, Kaskö/Kaskinen ja Kristiinankaupunki, joissa kuvailin ahkerasti mm. tuulimyllyjä. Jos vain uintivedet niillä seuduin olisivat lämpimämmät, voisin haaveilla perustavani kesäresidenssin sinne heti paikalla.