Missä lompolo kirkkaana siintää...

Mökin parvekkeelta, männyn runkojen lomasta kiiltelevä kirpakan raikkaan veden pinta. Korviin kantautuva vesilintujen äännähtely ja tuulen humina, ihana rauha - Lapin luonto loi outoa taikaa.

Takana on kiipeilyt Ylläksen huipulle, Äkäslompolon ja Kesänkijärven kierrokset sekä lukuisat patikkaretket Navettakahvilalle, Armaan majoille ja monille muille lähitienoon pitkospoluille. Vaikka hyttysiä oli tällä kertaa tosi paljon, onnistui luonnossa liikkuminen kuitenkin hyvin. Kukaan ei tuskastunut liiaksi kun iltasauna tuntui tuovan helpotuksen päivän aikana hankituille pistoksille.

Toissakesänä, kutakuinkin samoihin aikoihin vietimme lomaa Saariselällä. Silloin olimme myös varautuneet hyttysmyrkyin ja verkkohatuin eikä niitä ihmeeksemme tarvittu koko loman aikana ollenkaan - no nyt tarvitsi. Erityisen runsaaseen itikkaparveen jouduimme Kesänkijärven kierroksella. Alkutaival ihanalla Hillapolulla sujui itikoiden suhteen oikein hyvin, Pirun kurun sivuloikkausta lukuun ottamatta, mutta auta armias, kun pääsimme järven toiselle puolelle. Siellä, tiheässä metsikössä jouduimme sankkanaan kihisevään ja ilmeisen nälkäiseen itikkaparveen. Matkavauhti oli varmasti puolet vikkelämpi kuin alkutaipaleella.

Mieluisimmat retkikohteet olivatkin aukeat ja tuuliset tunturien huiput ja suoaukeat. Hillaa näytti olevan maa punaisenaan, muuraimia vielä, aivan kovia ja mauttomia. Harmi, vasta pari viikkoa myöhemmin olisi päässyt poimimaan.

Sateisia päiviä ei montaa osunut kohdalle, mutta Levin retken aikana jouduimme ukkoskuuroon. Onneksi istuimme juuri silloin Bistrossa ja saatoimme seurata vaakatasossa vihmovaa vettä ikkunan takaa. Vielä Pallaksellekin päästiin kuvaamaan kuivina, mutta Oloksen kohdilla vettä tuli jo niin, ettei ulkoilu houkuttanut.

Vaikka päivät olivat enimmiltään puolipilvisiä oli lämmintä kuitenkin kaiken aikaa yli kaksikymmentä astetta. Juuri sopivasti, että jaksoi patikoida.

Mahtavia marjaviinejä, miljoona itikkaa, patikkapolkuja ja lakkasoita

(kuva Bothniaplainin viinitilalta)

Aika urbanisoitua taas. Parin viikon reissu Lappiin, Äkäslompolon rantaan on nyt muistoina mielessä ja kuvina koneen sisuksissa. Maisemat olivat upeita, kelomökki lompolon rannassa viihtyisä ja patikkaretket sujuivat, miljoonista itikoista huolimatta, hyvin.

Matkaan lähdettiin retrohenkisellä asuntoauto-Römpötillämme, jota nyttemmin myös Rutinoffiksi kutsutaan, (pienellä vaihteella ajettaessa kuskin puoli rutisee juhlavasti). Teemana oli jakaa matka sopiviksi palasiksi kotimaisilla marjaviinitiloilla piipahdellen. Niinpä ensimmäinen etappi osui Jämsään, Himoksen rinteitten alapuolella sijaitsevalle Uusi-Yijälän tilalle ja Patapirtti ravintolaan. Siellä starttasimme retken juhlavasti nauttien "Kevyttä klassista". Menuun kuului kermaista kasvis- tai sienikeittoa, kuhaa erilaisin perunoin sekä jälkiruoaksi Mustaa makiaa, joka oli mustaherukkahillolla maustettua sorbettia ja jääteloä, kyllä maistui. Juomaksi otimme talon viinimaistelusetin, jossa meille maistatettiin tilan omaa Kultaista Mataleenaa; puolikuivaa viherherukkaviiniä ja puolikuivaa Chileläistä sekä kuivaa Australialaista viiniä, joita saimme vertailla. Hyvin Mataleena kilpailussa pärjäsi, vaikka itse kalan kanssa kallistuin eniten kuivan viinin puoleen. Mukaan tuliaisiksi ostimme Mustaa Morttia, täyteläistä mustaviinimarjaviiniä, joka sopii possu ja kanaruokien seuraksi.

Yövyimme Himoksen huipulla jalkapallotunnelmissa. Seuraava etappi odotteli Alajärvellä. Siellä sijaitsee tunnelmallinen Punaisen tuvan viinitila, jossa "viinitarhuri" Jorma Keijonen esitteli meille tilan toimintaa aina viinituotantotiloja myöten. Saimme kuulla viimeisimmät uutiset tilaliköörien myyntiluvan vaiheista sekä ymmärsimme kuinka suuri merkitys taxfree-kaupan poistumisella on ollut kotimaisten viinitilojen toiminnalle. Maistelimme tilan mansikkalikööriä, joka on puhdas luonnon tuote. Omista mansikoista, ilman keinotekoisia esansseja tuotettu. Mansikan maku tuntui pehmeänä. Sääli, ettei tätä pullotettua kesää voinut ostaa mukaan. Sen sijaan mukaan lähtivät valkoisista viinimarjoista valimistettu Valkkari, mahlaviini Kohiseva sekä mustaherukkaviini Koskenmäki.
Alajärveltä ajelimme vielä Jussin viinitilalle Lapualle, josta hankimme mukaan Omenajussin. Yöpyminen osui Pullahiiren matkaparkkiin, jossa saimme naapuriksemme mm. muhkean asuntohotellibussin.

Matkaa jatkoimme aamulla kohti Vetelin Räyrinkiä, jossa sijaitsee kuvan Bothniaplain - Pohjanmaan viinitila. Siellä meitä kestitsi Urpo Koivusalo, maistattaen tilan erikoisuuksia, tyrni ja karpaloviiniä sekä makeaa valkoherukkaviiniä. Näitä on mukava maistella talven pakkasissa, kun tulee kesän kaipuu.

Viimeinen viinietappimme oli määränpäässä, Kolarin Kurtakossa sijaitseva Ylläksen Viini & Willa. Sinne saapuessamme pihapiirissä soi pehmeä Saksofonin soitanta. Isäntä Ari maistatti tilan erikoisuuksia Jänkhä koiraa, hillaviini Joikua, variksenmarjaviiniä Yllästä Ystäväsi sekä Kurtakon ratsuväkeä ja Soittajan viiniä.
Mukavassa viinituvassa oli esillä myös villatuotteita joista emme, helteen painaessa päälle, osanneet innostua. Sen sijaan mukaan lähti viinikassin lisäksi myös Kaarnikkahyytelöä ja lammassäilykettä.

Paljon on muistoja kertynyt matkan varrelta viinitilojen väliltäkin. Niistä riittää kuvia jaettavaksi ja tarinoinnin aihetta seuraaviin kirjoitussessioihinkin.

Viinitilalinkit:
Patapirtti, Uusi-Yijälän viinitila
Punaisen tuvan viinitila
Jussin viinitila
Bothniaplain
Ylläksen Viini & Willa

Savusaunamuistoja ja leppeitä poutapäiviä

Ensimmäinen lomaviikko on vietetty jo traditioksi muodostuneissa merkeissä, mökkeilty on ja uitu ja saunottu. Kuvan yli satavuotias savusauna ei enää lämpene, mutta monta mukavaa muistoa siihen liittyy.

Tuon saunan savun tuoksuisessa, mustassa uumenessa olen lapsena monet kylvyt kylpenyt, lauteilla istunut ja hengitellyt viileää ilmaa räppänän rakosesta. Muistan kun ihan pienenä tyttösenä sain istua pesuvadissa saunan lattialla, kun lauteen kuumuus oli vielä liian polttavaa. Myöhemmin äidin ja mummon kanssa löylytellessä vihdottiin mummon sitomilla vastoilla ja laulettiin "pysy kotona konnan poika, älä pyri kylään". Leppeät löylyt, pikkuruisesta ikkunasta tuleva valo, kodassa, suuressa vesipadassa kiehuva vesi ja koivuvihdan tuoksu seuraavat muistoissa aina.
Erityisesti korkeitten hankien poikki tuvalta saunaan kulkeva polku on jäänyt mielen sopukoihini. Joulusaunan jälkeen minut kiedottiin lämpimiin pyyhkeisiin paketiksi, jonka enoni noukki syliinsä vanhempien vielä jäädessä jatkamaan löylyttelyä.

Juhannuksesta saakka sää on suosinut ja helle hellinyt. Lomamatka jatkuu kohti Lappia jossa vedet ovat paljon kylmemmät ja uitireissut taatusti toisenlaiset. Toivottavasti sääsket ja mäkärät menevät taas piiloon kuten toissakesänä Saariselälle suuntautuneella lomallamme. Silloin olimme varautuneet hyttyshatuin, -pyyhkein ja -karkottein, mutta ihmeeksemme emme niitä tarvinneet lainkaan edes Rumakurussa ja Kiilopäällä taivaltaessamme.

Aiomme kivuta pohjoista kohti kotimaisiin marjaviinitiloihin tutustuen. Toivottavasti saan pian kirjoittaa mukavista maistelutuokioista ja mieleenpainuneista muistoista matkan varrelta.

Unikko kukkii, kohta saadaan rankkasadetta

Kylmää ja tuulista aina vaan. Aamu alkoi kirkkaan kuulaana ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta lämpöä oli vain vähän reilut kymmenen astetta. Kasvit kyllä viihtyvät, näyttävät oikein raikkailta ja virkeiltä viileässä ilmanalassa, itse kyllä kaipaisin lämpöä lisää.

Olen opetellut uusia kesäaikatauluja ja todennut ne vielä talvisiakin hullummiksi. Siinä missä talviaikataulun mukainen junan lähtöaika asemalta on minuuttia yli bussin saapumisajan, on kesäbussin aikataulussa tismalleen sama minuuttimäärä. Mitään, edes teoreettisia tai junailijan helläsydämisyydestä riippuvia, mahdollisuuksia ei ole ehtiä muuhun kuin seuraavaan vuoroon, jota saakin sitten odotella, kun joka toinen vuoro on supistettu pois. Minä sentään voin valita useammasta junasta, mutta väliasemille matkaavia tilanne varmasti sapettaa.

Kesäfiilistä tämmöinen luvallinen kiireettömyys kyllä lisää. Kun ei kerran ehdi, niin ei sitten. Ollaanhan tässä koko talvi osallistuttu pääradanvarren kiireettömyyskursseille, jossa juna kulkee jos on kulkeakseen.

Vaikka taivaalta on päivittäin tullut milloin tuulta ja milloin tihkua, on kesäkuinen rankkasade vielä saapumatta. Sitä tiedän odotella, koska unikot ovat juuri nyt upeimmassa kukassaan. Jo neljänä kesänä perättäin sade on saapunut parahultaisesti liiskaamaan kukinnot nurmikon pintaan. Onhan tietysti mahdollista, että tämä kesäkuu on poikkeus, eikä sadetta tulekaan. Voittihan Sveitsikin jalkapallossa Espanjan vaikka kukaan ei olisi uskonut.

Jalkapallon MM-kisaus onkin ollut kylmien iltojen pelastus. Pihalla puuhastelun, puhumattakaan aurinkotuolissa lököilyn sijaan on tuijotettu ruutua ja siellä pallon perässä kirmaavia joukkueita.

Rehevää vehreyttä pihalla ja lukunurkassa

Taas työviikko vierähti. Oli aurinkoisia päiviä ja lämpimiä asemalaitureita, palavia sekä rikkoutuneita junia ja odottelua pysäkeillä. Sen sijaan nyt viikonloppuna sataa tihkuttelee ja tuulee niin, että tukka päästä lähtee.

Sateen ja lämmön ansiosta pihapuutarha uhkaa muuttua viidakoksi. Sydämestä ottaa kun pitää harvennella pois kasveja, joita on penkkeihin istutellut ja paaponut jo monta vuotta, että kasva, kasva, täytä koko tila. Olen kuitenkin kantapään kautta oppinut, että kaikella on määränsä, eikä yhteen penkkiin aina sovi kaikki mikä siellä tahtoo rehottaa. Kun halutilassa nyt kerran on sitä 'Kesän taikaa' ja 'Purppurataivasta', on peuran- ja vuohenkellojen lehtiruusukkeitten tehtävä tilaa uusille kasveille.

Kitkemisen ja haraamisen lisäksi olen kerännyt pihalta monta sylillistä risuja. Harmi, ettei ulkogrilli vielä ole käyttävissä. Siinä passaisi risusylyksiä poltella ja hyttysiä hätistellä, lopuksi hiillokseen saisi kepin nokkaan makkaraa ja vaahtokarkkeja...

Sadepäivissä on kyllä se hyvä puoli, että voi oikein luvan kanssa käpertyä lukunurkkaan ja vaipua tekstin vietäväksi. Tällä hetkellä luen Markus Nummen kirjaa Kiinalainen puutarha. Siinäpä vasta kirja joka haastaa Coelhot ja Hosseinit mennen tullen. Suorastaan ihme, ettei Nummi tällä kirjallaan ole noussut edellä mainittujen rinnalle mystisfilosofisten ja elämää pohdiskelevien kirjailijoitten seuraan. Kirjan lähtökohta jo sinällään on erikoinen; marsalkka Mannerheimin Itä-Turkestanin matkalla ottama valokuva lähetystyöntekijöistä Chini Bagh'ssa eli Kiinalaisessa puutarhassa Kashgarissa. Kirja solmii yhteen uiguripakolaisten tarinaa, lähetystyöntekijöiden arkea ja erilaisten kulttuurien ja uskontojen ohjaamia elintapoja ja ajatusmaailmoja. Ihana ja yllättävä lukukokemus, joka houkuttaa lainaamaan lisää Nummen teoksia.

Hulinaa ja huisketta, ruusuja ja valkolakkeja

Kiireinen viikonloppu. Koko edeltävä viikko on mennyt lakkiaisjuhlien valmisteluissa. Ensinnäkin astioita piti hankkia lisää valtavat määrät, onneksi sain osan lainaksi. Sitten piti hyökätä taimistolle hankkimaan kaunistusta ja väriä pihaan, omavaraisuusaste kukkien suhteen ei näin aikaisin kesästä vielä ole päätä huimaava. Uusien perennapenkkiprojektien taimetkin ovat vasta nupullaan. Ja tietysti piti puunata ja paistaa. Viisain teko oli se, että tajusin tilata täytekakut valmiina. Herkun ihanien Vadelmatäytekakun ja Tiikerinlilja-juustokakun myötä pöytä olisi jo sellaisenaan ollut kaunis ja maukas, mutta tietysti piti ahtaa tarjolle "sen seitsemää sorttia", vaan kylläpä kaikki kelpasi.

Kaksien juhlien mahduttaminen samaan aamuun (pojan esitys omassa juhlassaan oli nähtävä), kattaus ja viimeiset valmistelut ja neljäkymmentä kutsuvierasta, meinasivat kaatua syliin. Lisäksi kevään pahin tuulikeli sai hermot kireälle kun pihalle pystytettyjen pöytien liinoitus uhkasi lentää naapurin puolelle. Juokse siinä sitten tarjoilujen ja liinojen kanssa kilpaa... Ei auttanut vaikka kaukaa viisaasti olin kerrankin hankkinut pöytäliinanipistimet ja -painot, aina oli liina nurinnarin. No, ensi keväänä nämä asiat ovat "hallussa".

Ihka ensimmäiset suuret juhlat ja monta mietittävää asiaa... Ilman kommelluksiakaan säästytty: Pöydässä seisoi juhlavasti kaksi suurta pumpputermosta, kahvia ja kuumaa vettä, mutta teepussit puuttuivat tykkenään ja lapsivieraitten mehukannu oli poissa pöydästä, sen sijaan se oli joutunut lahjaksi tulleitten kukkien astiaksi. Sävysävyyn valitut servietit jäivät koko juhlan ajaksi kaapin perukoille ja hajonneen kahvipumppiksen korvaaminen vesipumppiksella jäi ilmoittamatta. Pumppukannun kyljessä komeileva "Kuuma vesi" -teksti sai vieraat odottelemaan, että milloinhan sitä kahvia tulee lisää... Onneksi yksi rohkaistui kysymään.

Kiitos ihanien "vieraitten" eli sukulaisten ja ystävien, tunnelma oli lupsakka ja rento ja kaikki sujui kuitenkin mukavasti.

Tänään olen nauttinut "rääppiäisistä", ihanista juhlakalun poikaystävän tekemistä pitsoista ja kaikki paikat täyttävistä brie-paloista (kolmen kilon kiekosta tulee aika paljon paloja!). Onneksi booliin käytettyyn viinihanapaksiin jäi paljon hyvää Cataratto-valkkaria, joka sopii kyytipojaksi täydellisesti, kun kelikin on nyt tyyni, aurinkoinen ja Italia-fiilistelyyn sopiva.

Matosoppaa ja konnan karkotusta

Hyi mikä homma, mutta nyt se on tehty. Jokakeväinen vesialtaan puhdistus on haisevaa puuhaa. Syksyllä altaaseen pudonneet lehdet ja uteliaat kastemadot ovat talven aikana muhineet mustaksi velliksi jota on etovaa lappoa pois pikkupurnukoilla. Siinä mönjää lappoessa tulin aiheuttaneeksi suurtulvan rupikonnanuorukaisen pesäkoloon, kauhuissaan parka pakeni kuivempia asuinsijoja etsimään.

Allasaihionani on vanha pohjallinen kaivonrengas, joka on muuten kiva, mutta ei oikein pidä vettä! Sen sijaan se kyllä päästää veden sisälleen vallan mallikkaasti. Etenkin puhdistushommassa meinaa huumori loppua, kun vettä virtaa sisään sen minkä ehtii lippoa ulos. Toisaalta sisään tuleva vesi on puhtaampaa ja huuhtelee samalla altaan pohjaa.

Nyt työ on kuitenkin valmis ja täyttövedet ja haihtumiskokeet tehty viikonlopun juhlia silmällä pitäen. Jos lasken altaan täyteen juuri ennen vieraiden tuloa se saattaa kestää kauniina sen aikaa kun puutarhaintoisimmat kiertelevät katsomassa paikkoja...

Kunhan kesä tästä etenee ja loma alkaa, alan testailemaan erilaisia tiivistysmenetelmiä. Todennäköisin vaihtoehto on muovittaa allas kauttaaltaan ja laittaa pohjalle kauniita kiviä ja valo syksyn hämäriä iltoja ajatellen. Ainoa ongelma tässä on, että en halua mustaa allasta, eli joudun soveltamaan ja keksimään jonkun 'kikkakolmosen', että pääsen katsomaan vihreää tai sinistä vettä. Olen jo suunnitellut, että pyöreästä muoviliinasta voisi saada sopivan eristeen. Ehkä siitä tulee lyhytikäinen ratkaisu, mutta varmaankin mönjä on helpompi saada altaasta ulos, ainakin teoriassa - kuroo vaan liinan reunoilta pussiksi ja nostaa pois. Avot, ei enää haisevia mönjäkeikkoja!