Tämä on se joka toinen kesä, kun tapaamme matkata pohjoiseen. Koskapa keskistä ja läntistä Lappia on tullut katseltua, oli vuorossa Itä-Lappi ja siellä tarkemmin Sallan seutu.
Matkaa teimme viikon verran aloittaen reissun kylmässä ja sateisessa säänalassa ensimmäisenä etappina Kuopion viiniviikko. Ennen Kuopiota oli ohjelmassa kuitenkin Varkaus ja Taipaleen kanavaan tutustuminen. Voi miten mahtava paikka. Kaunis vedellisine keskustoineen ja historiallisesti kiinnostava Vanhan varkauden kortteleineen, ehdottomasti suosittelen käyntiä
vesitornin kahvilassa, josta saa erinomaista vohveliaamiaista – tietysti myös maisema on huikaiseva. Meille sattui loistosää. Aamu avautui auringon paisteessa ja näkymät yli kaupungin ja vesien olivat mahtavat.
Saavuimme Kuopioon vielä sopuisassa, vaikkakin viileässä, kelissä ja ehdimme kuivin jaloin katsella tutun kaupungin kauniita vedellisiä rantamaisemia, etsiskellä sopivia rastipaikkoja ja asettautua leiriin, ennen maanantain viiniohjelmaa.
Maanantain myötä aukesivat taivaan portit. Sade saapui ja tuuli alkoi puhallella kylmästi järven selältä matkustajasataman puistoon, jossa viinialue oli rajattuna. Eikä mikään lämpöinen kesäsade, vaan kunnon terveiset Esteriltä! Lämpöä 13 astetta ja ryöppyäviä vesikuuroja, päätimme siis odotella suotuisampaa iltaa Kroatian ja Slovakian viineihin ja ruokiin tutustumiseen sekä musiikin kuunteluun. Ystävien kanssa pidimme autossa kotibileen omaiset viinijuhlat omista pöntöistä. Menihän se ilta niinkin musiikkia avoimista matka-auton ikkunoista höristellessä ja litimärkää festarikansaa katsellessa. Eikä se sää siitä kirkastunut – keskiviikkona olimme jo Tahkolla tunturikapuilua harjoittelemassa ja suuntasimme nokan kohti pohjoisen pitäjiä.
Pyrähtelimme lyhyitä taipaleita ja katselimme matkan varren taajamia ja paikallisia nähtävyyksiä kaikessa rauhassa. Kuhmossa taivaalla näkyi jo sineä! Suomussalmen vanhaa kirkonkylää ja Ämmänsaaren keskustaa kiersimme jo oikein huolellisesti. Mahtava paikka, kauniit Kiantajärven rannat ja puistoalueet. Hyvää ruokaa oli myös!
Kultaisessa kukossa nautimme ruuan lisäksi vilkkaasta lounastunnelmasta; turisteista, kuhinasta, naurusta ja iloisesta itämurteiden helinästä – ja ystävällisestä palvelusta.
Kuusamossa kiersimme keskustaa ja rantoja, uusi kaunis historiapolku siltoineen oli rakennettu Kuusamojärven rannoille ja kirkkosaareen. Keli oli jo kohtuullinen, ei nyt niin aurinkoa, mutta leppoisaa pilvipoutaa kuitenkin, ja Martinassa hyvä ruoka. Rukalla kävimme tietysti myös, kiipesimme huipulle ja katselimme maiseman muuttumista sitten edellisen reissun, josta on jo hyvä tovi.
 |
| Kiutaköngäs |
Hossan kansallispuistossa kirmasimme Kiutakönkäälle ja Oulangan kansallispuistossa intouduimme kanjonin kurkistuksen lisäksi hamuamaan pitkän riippusiltojen lenkin maisemia. Kyllä tuntui jaloissa ja paarmat ja hyttysetkin löytyivät!
Sallaan saavuimme jo mallikkaassa poutasäässä ja ihastelimme uutta majaamme jossa oli yllättävänä ylellisyytenä poreamme! Ihanaa oli kunnolla saunoa pitkän karavaanielämän ja hikisten vaellustaipaleiden jälkeen kaikessa rauhassa.
Hiljainen paikka oli tuo Salla, aivan markkinointilupauksensa mukainen: in the middle of nowhere. Muutamassa majassa ihmisiä näkyi ja Keselmajärven leirintäalueella matkailuautoja – ja uimareita!
Sää muuttui pikkuhiljaa aina aurinkoisemmaksi ja pian saimme nauttia yli 25 asteen helteestäkin. Kapusimme rinteille, matkasimme Onkamojärven maisemiin, aivan rajan tuntumaan, ihastelemaan vanhoja Sallatuntureita, jotka nyt ovat Venäjän puolella. Kurkkasimme jopa Tuntsan järeitä maisemiakin, kun etsimme sitä säähavainnoista tuttua Sallan Naruskaa, joka oli niin pieni, muutaman talon rypäs hiekkatien laidassa, että hurautimme siitä ohi mennen ja tullen aivan vahingossa.
 |
| Kemijärven keskusta särkältä katsellen |
Kemijärven kaupunki oli kaunis kuin akvamariini aurinkoisessa hellesäässä suurten järven ja joen selkiensä keskellä. Tutkailimme Taivaan tulet –sarjan filmauspaikkoja ja nautimme taidolla tehtyä ruokaa
Mestarin Kievarissa, joka näytti olevan Rotisseurs-ravintola kuten Sallan Kielakin. Savukoskella ja Posiolla pyörittiin ja Rovaniemelle pyrähdimme iltakahville, kun siellä asustaa hyvä ystävä.
Kotimatkalla saavuimme Iisalmeen, jossa Olutkarnevaalit olivat juuri päättyneet. Suonenjoella sivuutimme äskettäin loppuneet mansikkajuhlat. Näin menivät meiltä kesäfestarit ohi suun, mutta reissu oli silti mukava. Kävelyä tuli enemmän kuin koko muuna vuonna – siihen mennessä,
mutta loppuloman varsinaisesta kävelymaratonista kertominen on sitten oma juttunsa.
