Muistoja Berliinin puutarhamaratonilta

Ihanat loppukesän helteiset päivät ovat houkuttaneet ulkosalle, eikä millään malta koneen vieressä kökkiä... Pihakin on nyt siinä vaiheessa, että voi vain nauttia. Enää en kyyki kitkemässä, enkä edes raaski perennapenkkejä "kurmoottaa", vaikka ehkä pitäisi. Ovat nimittäin nyt vihdoin täynnä alkukesän ajan piilossa pysytelleitä perhosia, kimalaisia ja muita öttiäisiä, enkä kehtaa mokomien ruokapöytää käydä sorkkimaan.

Niinpä, aurinko on polttavan kuuma kun sitä asettuu oikein ottamaan, nahka on nyt punertava ja hiukkasen jo kirveltää, joten lienee sopiva aika pysytellä hetki sisätiloissa ja kertoilla loppuloman reissusta Berliinin puutarhoihin Puutarhanaisten iloisessa seurassa. (Huom! jutusta tuli myös maratoni, joten klikkaa auki "lisätietoja"-linkki, niin voit lukea tarinan loppuun saakka).

Ensimmäinen kohde: Botanica, Berliinin kasvitieteellinen puutarha

Vierailuhetkellä puutarhan teemana oli Kaukasus ja matka sinne kulki kiemurtelevien sorapolkujen, kukkivien mättäiden ja monenmoisen kukkapuutarhan läpi kilometrien pituisena reittinä. Katselimme vuoroin suon kasveja, kosteikkoja, preeriaa ja Himalajan lajistoa. Tutkimme Alppien kukkijoita, saavuimme tuoksupuutarhaan, ruusutarhaan ja lääketieteelliseen yrttipuutarhaaan. Jopa japanilainen puutarha matkan varrelta löytyi. Tosin se oli mielestäni tylsä, vain vihreää harmoniaa, ei romanttisia, punaisia portteja tai solisevia kivipuroja.

Pääportin lähellä oli myös museo, jossa näimme kasvien, marjojen ja hedelmien lajitietoa sekä esityksiä kasvillisuuden kehittymisestä maapallolla jättimäisistä saniaispuista metsäviidakoihin. 

Kiertelimme kaikki rastit, jotka opaslehdykkään oli merkitty, lämmin 29 asteen helle sai tuoksupuutarhan, lääkeyrtit ja ruusut erittämään mahtavia aromeja. Onneksi reitiltä löytyi myös varjoisia siimeksiä arboretumin käytäviltä, ne auttoivat hillitsemään omien "aromeittemme" tyrmistyttävää hajahdusta. 

Illalla ruokailimme Brauhaus Lemkessä, jonne saavuimme parin tunnin hotellilevon jälkeen. Pääsimmekin heti mukavasti jutustelemaan, tutustumaan ja juomatilausta tekemään. Palvelu tosin oli hitaan puoleista, mutta puheen pulinassa aika vierähti ja meidän pöytämme olutvalinnat tulivat tässä panimoravintolassa nopeasti.

Ruoka sinänsä – kermainen purjokeitto, kanan rinta ja kirsikat jäätelöllä - oli kyllä hyvää ja ravintola tiloiltaan ja fiilikseltään oli viehättävä. Paikallista väkeäkin saapui pöytiin paljon, joten paikka lienee suosiossa. Suurista sammioista päättelimme kyseessä olevan panimoravintola ja kyllä olut hyvää olikin! 

Toinen päivä: Park Sanssouci, Potsdam

Mikä valtava linnan puisto! Halkaisijaltaan yli kaksi kilometriä. Ja mikä palatsi! Versallesin kopioksikin mainittu. Aivan uskomattoman kimaltava ja toinen toistaan hienompia huoneita käsittävä Fredrik II:n rakkaasti hellimä ja tarkkaan suunnittelema asumus, joka tosin on kokenut modia modifiointeja sitten Fredrikin päivien.

Voi miten vaikuttavat sisustukset. Eri värisiä huoneita, kultakoukeroita ja mahtava orienttihuone puusta muotoiltuine kukkasineen, hedelmineen ja lintuineen. Mukava opas Birgitte kertoi paljon myös paikan historiaa ja valaisi linnan isännän, Frederik II:n persoonaa ja elämän vaiheita. Persoonallinen herra tämä Voltairen kirjekavero, ei nauttinut suuresta hovin pidosta, vaan eleli oman porukan kesken. Vaimo tosin asui aivan muualla, toisessa linnassa, eri puolella Saksan maata.

Linnakierroksen jälkeen ehdittiin vain pieni harppaus tehdä puiston alueella. Ihastelimme mahtavia portaikkoja, vesiallasta, suihkulähteitä ja nerokkaita viikunaviljelmiä, jotka oli sijoitettu penkereiden seinustoille lasiovien suojaan. Seinän vapaalla osalla kiemurtelivat viiniköynnökset. Suihkulähde solisi alapihan keskellä ja sorakäytävät halkoivat linjakkaasti ruohikkokenttiä, joiden laidoissa oli sievät kukkakehykset.

Näimme myös kiinalaisen paviljongin, joka oli koristeellinen ulkoapäin. Varmasti olisi nähtävää ollut paljon sisäpuolellakin, mutta kun varsinaisen linnan huoneet oli juuri kierretty, ei enää paukkuja riittänyt paviljongin sisätilojen katseluun.

Orangeriasta sain ideoita yrittitarhaan ja hyötyviljelmiin. Värikkäät salviat, mangoldit sekä vihreä että punaruotinen, syötävät kukat … Mahtava!

Tämän jälkeen pyörähdimme vielä Potsdamin Biosphäreen katselmaan trooppisia kasvihuoneita ja ihanaa perhospuistoa.

Toisen päivän ruokailupaikkana oli iki-ihana Wirtshaus Moorlake. Ruokailimme järven rannalla sijaitsevassa, suurten poppeleitten varjostamassa, kauniin sveitsiläistyylisen ravintolan piha-terassilla.

Mukava ja sujuvasti hoidettu ruokahetki ja hauska tarjoilu, jota johti jotensakin totisen näköinen hovimestari, joka kuitenkin oli hauskan vitsikäs ja ystävällinen.

Hyvä ruoka – salaattia - kuhaa – marjakiisseliä. Täällä söimme kolme ruokalajia tunnissa ja silti mukavasti nautiskellen. Alkuun saimme yhdistyksen tarjoamat Berliner Weisse –juomat: Olutta, tiraus siirappia ja vihreäksi värjäävää mehua, aivan ainutlaatuiset...

Kolmas päivä: Gärten der Wält, Berliinin itäisellä puolella

Ajelu halki Berliinin vei meidät sightseeingille kaupungin jaettuun historiaan. Myös puutarhan opas kertoi taustaa muurin aikaisista ajoista ja siitä, kuinka Maailman puutarhat oli saanut alkunsa, kun Itä-Berliinin piti päästä kilpasille Länsi-Berliinin Euroopan puutarhamessujen aikana rakentaman puutarhan kanssa. Mahtava paikka, joka muodostui maailman eri kolkille tyypillisten puutarhojen muodostamista saarekkeista.

Kierros alkoi Orientin osastolta ja ensimmäiseksi oli vuorossa islamilainen puutarha, joka oli kuin otos Alhambran linnasta, Andalusiasta. Ihana, vain Alhambrassa suihkulähteen ympärillä olevat leijonat puuttuivat! Koristeelliset setripuuleikkaukset, suihkulähteet ja suuri magnoliapuu, heliotrooppi sekä ruusut! Ruukuissa sitruunat, pomelo sekä rungolliset verbenat. Olisin viihtynyt vaikka kuinka kauan.

Seuraavaksi luulimme saapuneemme sademetsään. Balin kasvillisuutta, lämmintä ja kosteaa ilmastoa ja majamalleja mukailevaa kasvihuonetta kiertäessä alkoi ulkona vallitseva 29 asteen helle tuntua jopa viileältä, ovesta ulkoilmaan ja pieneen tuulen vireeseen pääseminen oli suuri helpotus!

Korealaisen puutarhan kauneus ja rauha oli vaikuttava. Erityisen tunnelman puutarhaan teki kirkastakin kirkkaampi vesi, joka virtasi pitkin kivettyä uomaa ja solisi sinisenä putouksessa. Kiersin pois puron takaista polkua ja kloorin tuoksahdus selvitti veden kirkkauden. Onneksi vesiuoma oli tiivis ja maaperästä erotettu suljettu systeemi.

Japanilainen puutarha valloitti. Heti portista saavuttua silmiin osui ihana samettihortensia sinisine kukkineen, jotka kylpivät auringon valossa. Askelkivet ja vesiaiheet sekä kuvioiksi ladottu puron kivipohja, ja sorapuutarha tarkkaan haravoituine aallokkoineen porautuivat verkkokalvoille. Samoin teki suloinen japaninvaahtera vihreänä hehkuvaa nurmikkopintaa vasten.

Kristillinen puutarha herätti ihmetystä. Mietittiin ennakkoon mistä voi olla kysymys. Vasta havahtuminen siihen, että itämaiset uskonnot ja arvot olivat vahvasti esillä omissa puutarhoissaan, herätti ymmärtämään tämän puutarhan filosofiaa. Vaikuttava toteutus, jossa Raamatun lauseista muodostettu pronssinen kehys rajasi vihreä-valkoista luostaripuutarhan kasveja käsittävää istutusaluetta ja vesiallasta, ja jonka käytävät muodostivat ristin.

Ensin, ulkoa päin katsellen koin tunnelman hyvin rajoittavaksi ja karsinamaiseksi, mutta jonkin aikaa puutarhassa ja sen ympäryskäytävällä kuljettuani idea hahmottui. Rahoittava ja kaunis, erilaisen elämyksen tarjonnut puutarha, varmasti sillä oli paikkansa länsimaisen kulttuurin edustajana maailman puutarhojen joukossa.

Kiinalainen puutarha. Puutarhan portin edustalla seisoi Kungfutsen patsas ja opas kertoi, että patsas on siinä, koska kiinalainen puutarhafilosofia perustuu kungfutselaiseen oppiin tasapainosta ja harmoniasta, mutta puutarhoissa ei, meikäläisistä tavoista poiketen, patsaita käytetä. Puutarha on Euroopan suurin kiinalainen puutarha, ja toista samanmoista ei oppaan mukaan löydy koko maailmasta, uniikki paikka siis. Kiinalaisen portin ja pagodin näköisen, punaiseksi lakatun, kippuraräystäisen talon läpi kuljimme ihanaan vesipuutarhaan. Sillat ja punaiset sillankaiteet mutkittelivat veden päällä ja johtivat mm. puutarhan keskellä sijaitsevaan ravintolaan sekä laajoille nurmikkoalueille. Kultakalat uiskentelivat lootuksen kukkien koristamassa vedessä ja näkymä oli todellakin rauhoittava ja kaunis. Sopivasti sointuvia värejä, valoa ja värejä heijastavaa vettä ja punaista lakattua puuta vihreää ruohoa vasten, kaunista.

Renessanssipuutarha jäi kierroksen viimeiseksi. Koskapa saksankielinen, innostunut ja laajasanainen oppaamme sekä hänen opastuksensa englannin kielelle kääntänyt tulkki, olivat kertoneet meille tarinaa – kahdella kielellä - alkaen Aatamista ja Eevasta ja Edenin puutarhoista, aina kiinalaisten naisten historialliseen jalkojen typistykseen saakka – oli tietysti kiire.

Puutarhanaisten Cooperin testi juostiin siis tällä osuudella. Pääportilta kävi jo lähettipoika hoputtamassa ja kertomassa oppaallemme, että suomalaisen ryhmän bussinkuljettaja odottelee pysäkillä, siispä pikainen vilkaisu renessanssiin, ja menoksi. Onneksi renesanssipuutarhan pääpiirteet avautuivat sisään kurkistamalla, pensain kehystetyn pihan keskellä solisi suihkulähde ja muotopuutarhan vihreät pensaskäytävät muodostivat polkuja joiden päissä saattoi nähdä patsaita tai "ikkuna-aukkoja", joista avautui näkymä alempaan kukkapuutarhaan.

Tälläkertaa lounastimme ravintola E'oisandissa, Charlottenburgin keskustassa. Ravintolassa meitä jo odoteltiin ja ohjattiin ystävällisesti terassille varattuihin pöytiin. Alkuruoka saapui näpsäkästi ja palvelu oli ystävällistä, tehokasta ja sujuvaa. Maistelimme kermaista sienikeittoa, porsaan filettä ja jälkiruokaa, jossa oli granaattiomenaista sekä mangolta maistuvaa sorbettia. Hyvää.

Neljäs päivä: Spreen risteily, loppuhuipennus

Päätösristeily Spree-joella osoitti, että aina kaikkea voi reissussa tapahtua – ja tapahtuukin. Saavuimme Märkisches Uferin laivarantaan sovittuna aikana ja matkanjohtajamme, kaksi Leenaa, kävivät lippuselvittelyjen kimppuun. Varaukset olivat kohdillaan, kaikki tieto ajan tasalla mutta, mutta. Laivan kylkeen oli joku raapaissut sillä seurauksella, että jupakkaa selvittelemään odotettiin wasserpolizei'ta tulevvaksi. Milloin tulee? Ei tiedä. Tämän pulman kanssa hetki jouduttiin ihmettelemään, kun ryhmämme oli tietysti aikatauluihin sidottu, eikä kotilennolta suinkaan passannut myöhästyä.

Loppu hyvin – kaikki hyvin, pääsimme alukseen ruokailemaan sovitun ohjelman mukaisesti ja sinä aikana myös vesipoliisi ehti saapua paikalle. Lähtölupa saatiin ja ohjelmaa sovellettiin sen verran, että meidät jätettiin pois Hansaplatz'in pysäkillä.

Mahtavaa oli, että päätösohjelmaksi suunniteltu jokiristeily toteutui, eikä tullut laivareissusta torsoa. Kahden tunnin aikana ehdimme nauttia helteestä ja auringossa kimaltavasta Spree-joesta täysin siemauksin. Risteilun aluksi tarjottu lounas oli maukas ja sai heti hyvälle mielelle muusta häslingistä huolimatta. Matalien siltojen alta pujahtelu loi matkaan mukavaa jännitystä.

Matkan aikana majapaikkanamme oli Hotelli Econtel, Charlottenburgissa. Siisti ja hiljainen hotelli, joka tosin näillä 29 - 35 asteen helteillä oli kuuma, eikä ilmastointia ollut tarjolla. Mutta kyllä sitä hellettä vielä marras-maaliskuussa haikallaan moneen kertaan...

Linkkejä:

http://www.spsg.de/schloesser-gaerten/objekt/schloss-sanssouci/
http://www.biosphaere-potsdam.de/
http://www.gruen-berlin.de/parks-gaerten/gaerten-der-welt/ueberblick/bildergalerien/
http://www.amber-hotels.de/hotel-berlin