torstai 11. syyskuuta 2014

Kartanoa, synttäriä ja kivenkantoa


Vauhtia on piisannut viime päivinä. Viikon ohjelmaan on mahtunut juhlalliset illalliset Vantaankosken kartanossa, ystävän 50-vuotispäivät, pienimuotoisia verkko-opintoja iltaisin ja tietysti sitä iänikuista kivenkantoa pihalätäköllä.

Vantaalla saattoi taas vain todeta, että paljon on olemassa aivan tässä lähelläkin kauniita, ennen käymättömiä paikkoja. En olisi uskonutkaan, että aivan humisevan ja ruuhkaisen kehätien tuntumasta löytyy moinen idylli. Sievästi kosken niskalla sijaitsee vanhaan Viilatehtaaseen perustettu ravintola Kuninkaan Lohet ja tien toisella puolella saman yrittäjän kartanoravintola Kuninkaan kartano. Molemmat sieviä paikkoja, ja minulle etuudestaan tuiki tuntemattomia.



Illallisbuffet oli maukas ja kaunis, mutta eksoottisille, Tansaniasta saapuneille Puutarhanaisten juhlavieraille ehkä hieman liian kalaisa. Etenkin graavikalaa, joka on mielestäni suurta herkkua, oli monella tavalla laitettuna, eikä tämä "raaka" kala vieraillemme oikein maittanut. Onneksi heille löytyi listalta makoisaa syötävää alkupalojen lisäksi. Ilta oli kaikkiaan hauska ja iloinen. Juttua piisasi ja ajatuksia vaihdettiin lennokkaasti. 

Opiskeluaikaisen ystävän synttäreillä meno oli myös hulvatonta. Kutsun saatuani mietin hetken, että mitä kummaa lahjaksi. Sitten keksin hankkia vuoden 1964 klassikoita, niin musiikillisesti kuin muisteloinakin. Tuli siinä kuultua Hurriganesia, Marionia ja Frediä vähäksi aikaa riittämiin.

Verkossa olen pyöritellyt uusia ohjelmia, joita olen löytänyt mm. mainiota Openblogia seuraamalla. Voi kuinka paljon on taas uutta mielenkiintoista omaksuttavaa. Aika ei millään riitä kaiken opetteluun, saatika siihen, että ehtisi ohjelmia veivata sen verran, että ne iskostuisivat mieleen. Mukavaa kuitenkin hamuilla oma osansa kehityksen vinhasta virrasta.

Pihalla kivien kantaminen jatkuu... Loppua ei vielä näy, vaikka toki se jo häämöttää. Onneksi.