Käännetty kivi ei sammaloidu

Työmatkan varrella on näinkin kaunis näkymä. Tästä tekisi mieli napata muutamia kevätkaihonkukan juurakoita.

Viikot ovat vierähtäneet pihatöitä tehden. Kukkapenkkien reunakivet on nyt taas myllätty, uutta tilaa vallattu vaivihkaa nurmikon puolelta ja penkkeihin levittäytyneet rikkaruohot ja sammaleet siivottu. Mukavalta näyttää.

Parhaillaan kukkivat vaalean lilat ristikit ja keltaiset tulppaanit, ja ompa joukko viime syksyllä istutetuista pinkeistäkin noussut jo kukalle. Valkovuokot ovat vallanneet liljapenkit ja kasvimaan reunukset ja niiden seassa kasvavat villit keto-orvokit. Ja vuohenkello levittäytyy joka paikkaan. Ensi syksynä pitää muistaa leikata kukinnot poikki ennen siementen varisemista. Samalla tavalla on riehaantunut myös idän unikko, jonka karvaisia taimia on vähän siellä sun täällä. Se ei kuitenkaan levittäyty sorakäytäville asti.

Nyt odottelen sadetta, että uskaltautuisin jakamaan punaiset päivänkakkarat ja pikkuprinsessat ja keijunkukat. Viime syksyllä jakamani arovuokot näyttävät selvinneet operaatiosta, saa sitten nähdä tuleeko kukkia.
Rönsytiarella kukkii pian uudella kasvupaikallaan, mutta muratti on menehtynyt talvipakkasiin.

Tekisi kovasti mieli jo jemmata siemeniä kasvimaahan, multa tuntuu niin lämpöiseltä. Yöt ovat kuitenkin vielä kylmiä joten ehkä ei kannata innostua näistä kesäkeleistä vielä liikoja.

Kirjoja olen lukenut myös. Anthony De Mellon Havahtuminen oli mieluisa ja ajatuksia herättävä. Willem Elsshoctin Juusto hauskanlainen ja James Hamilton-Patersonin Mausteena Fernet Branca aivan hulvaton iloittelu kaikkine kamaline resepteineen. Tällä hetkellä on menossa Axel Münthen Huvilan meren rannalla. Sen mukana leijun taas kerran aurinkoiseen italiaan. Tällä kertaa Caprin saarelle, jolla en vielä ole käynytkään. Eikähän sellaista Capria ja Anacapria enää olekaan, mitä Münthe kirjassaan kuvailee, harmi.

Pöydällä lojuu myös Rita Dahlin Tuhansien portaiden lumo, joka kertoo Portugalista ja etenkin Lissabonista. Sen puistoista, kirjailijoista ja kukkulaisista rinteistä.

Aurinkoista Vappua!

Mukava vappukeli ikkunasta katsottuna. Ikkunan edessä istuskelessa tuli hiki, joten raahasin lehdet pihakeinuun, mutta ei siellä tarkene istuskella. Tuuli puhaltaa navakasti ja auringon mennessä tämän tästä pilveen tulee vilu.

Eipä silti, ei lukemisesta muutenkaan mitään tule. Koko ajan pitää kyykkiä kukkapenkeissä uteliaana listaamassa "päivän tulokkaita" eli maan pinnalle vähä vähältä putkahtelevia taimia. Kaikki alkavat olla koossa. Myyrät kyllä näyttäisivät möyrineen viimekesäisten uutuusliljojeni juuristossa, mutta silti sieltä nousee jo paljon ainakin punaisia Landinin piippoja. Voipi olla, että komeat valkoiset Arctic Snow -päiväliljat on syöty, niden kasvuja en ole vielä havainnut.

Alppiruusut näyttävät myös selvinneen valtavasta lumikuormasta hyvin. Mikkeli pörhistelee lehtiään jo terhakasti, mutta edelleenkään en osaa katsoa sen kukkanuppuja. Varmaan niitä on, olihan muutama viime kesänäkin. Sen sijaan Haagassa on todella paljon kukan alkuja. Siitä tulee upea, enemmän kukkia kuin koskaan aikaisemmin. Atsalean latva oli mennyt hangen painosta poikki, mutta ei se muuten näytä kärsineen. Nuppuja on paljon, eikä kestäne kauan kun ensimmäiset jo avautuvat.

Ja taas näyttää tuuli riepottavan takatontin pressua. Kävin sitä jo pari keraa lapioitten kanssa ankkuroimassa, mutta pitänee keksiä sen päälle jotain painavampaa.

"Pitkin Turun tietä, hämäläisten Härkätietä"

Kevään eka asuntoautoreissu on nyt tehty. Pääsiäisviikonloppuna huristelimme Härkätietä pitkin Turkuun ja sieltä saaristoteitä pitkin Pyhämaan kautta Uuteenkaupunkiin. Raumasta ajoimme Pyhäjärven rannalle Säkylään ja sieltä Halikkoon, jossa tutustuimme Rikalanmäen muinaishauta-alueeseen ja museopolkuihin. Salon kautta palasimme takaisin kotio.

Mukava reissu. Härkätien museo löytyi aivan valtavan viehättävästä Rengon keskustasta, kirkon kupeesta, mutta oli kiinni.

Ihana Uusikaupunki!
Erityisesti ihastuin Uuteenkaupunkiin. Se on maastoltaan mukavan kumpuileva ja hallittavissa päiväseltään jalkaisin ristiin rastiin. Nähtävää on riittävästi kaupungin kukkuloilla ja kaduilla. Netistä olin kaivanut etukäteistietoa vanhoista puutalokortteleista jotka olivat viehättävät ja ihmeellisen leveäväyläiset esim. Rauman vanhoihin katuihin verrattuna. Liekö sitten talorivejä napsittu välistä pois aikojen saatossa.

Turun Kakskerran saarella oli näkemisen arvoinen Brinkhallin kartano, joka on rakennettu armon vuonna 1793 ja on nyt tyhjä, ja ainakin näin keväällä aution tuntuinen. Kesäkahvila siellä näyttää kuitenkin toimivan ja konsertteja pidettävän.

Jäätä oli vielä kaikissa vesissä, joten veneitä ei nähty, mutta Uudenkaupungin suola-aittojen terassit olivat väkeä pullollaan ja aurinko paistoi. Pyhäjärvellä kävin pitkästä aikaa pulahtamassa. Ranta oli hiukkasen liian matala kylmään kylpyyn, mutta muutaman uintivedon tapaisen sain aikaiseksi.

Hyvä reissu, vaikka Uudessakapungissa Myllymäen tuulimyllypuistossa jäin kaipaamaan kukkaloistoa, jonka saattoi huomata olevan tulossa. Kaikkialta perennapenkeistä pilkisteli hyvin talveltineen näköisiä taimen alkuja, muutama krookus ja narsissi sentään oli jo uskaltautunut kukkimaan.

Ainoa reissun takaisku oli 'lelu'kameran (bloggie) akun temppuilu pitkin matkaa. Kylmänvaivoja sanoi isäntä. Olisi pitänyt älytä roikottaa kameraa yötä päivää kaulalla nyt se parka joutui öiseen aikaan värisemään latauksensa tyhjäksi.

Kukkaterapiaa messuilta

Tervehdys Kevätmessuilta! Pihanurmikko on vielä valkoisen hangen alla syvässä levossa, mutta ilmassa on silti paljon kevään tuntua. Väriloistoa ja hauskoja somistusidoita oli nähtävänä messukeskuksen kevätmessuilla.

Ihanaa, kohta tulppaanit nousevat omaankin penkkiin.

Kevään melankoliaa

Timantti keväthangella

Lumella välkehtivän
Sä näet timantin.
Ei kyynel eikä helmi
Kimalla kirkkaammin.

Salaisen kaipuun luoma
On tenholoiste sen;
Se aurinkoa katsoo,
Mi nousee säteillen.

Sen sädettä se palvoo,
Ja sitä rakastain
Se suutelee – ja sulaa;
Jää pieni kyynel vain.

On kaunist’ ikävöidä
Ylintä päällä maan,
Kimaltaa sille, kuolla
Sen hymyyn kauneimpaan.

kirj. Josef Julius Wecksel

Linkki Wikiaineiston sivulle:
http://fi.wikisource.org/wiki/Timantti_kev%C3%A4thangella

Juustopöydässä valiojuustoja

Maiskis mikä vuosikokous! Juustonaisten ryhmä sai kunnian kokoustaa Valion auditoriotiloissa Pitäjänmäellä. Vaikuttava talo. Toimivat, valoisat tilat, mukava kokous, monia jo tuttujakin kasvoja - ja pyörryttävän maukas tarjoilu.

Saimme nauttia vuohenjuustopiiraista, briestä vihreitten kuulien kanssa ja tyrnikastikkeen kanssa esille pannusta pikkusisko-tuorejuustosta, mustapekasta mustaherukkavinegretten kera. Salaattejakin oli jos jonkinmoisia, katkaravuilla ja salaattijuustolla ja ihanilla kastikkeilla... Lisäksi tietysti koristeelliset koktailtikut kinkkukääreineen ja oliivien kera. Jälkiruokapöydän juustokakku oli jo ihan liikaa.

Herkkuja sulatellen on viikko sitten sujunut ja kevätkin pikkuhiljaa edennyt, vaikka uutta lunta onkin maasta löytynyt melkein joka aamu. Aamulla näin oravanpoikasten kisailua kuusten oksistossa.

Kirjasaralla on menossa uunituore tulokas: Tom Sjöblomin Tuulten saarella, joka paneutuu Irlannin historiaan ja tarustoihin.
Vähän rennompaa on lukea Lahirin novellikokoelmaa Tuore maa. Vaikka kyseessä on useasta tarinasta koostuva teos, pääsee intensiivisen kerronnan mukana yhtä kiehtovaan tunnelmaan kuin aiemmin lukemieni Lahirin teosten parissa. Pidän kovasti koruttomasta kerronnasta, josta välittyy syvä suhde henkilöhahmojen elämään. Useimmissa kertomuksissa päädytään kahden kulttuurin välisiin ristiriitoihin, vanhempien kokemaan kotimaan kaipuuseen ja moniin velvollisuuksiin omia juuriaan ja sukuaan kohtaan.

Lätäköissä loiskintaa

Kirkas ja leppeä aamu. Pysäkilläkin oli jo mukavan lämmintä ja keväistä odotella, vaikka bussia ei sitten tullutkaan. Onneksi vuorot kulkevat aamuisin vain muutaman minuutin erotuksella, joten ehdin sopivasti seuraavaan. Se mihin edellinen menopeli jäi, ei tullut selväksi, liekö ollut onnettomuus hidastamassa Hesasta maalle päin suuntautuvaa liikennettä jo aamutuimaan.

On se aika vuodesta kun aamuisin saa liukastella kieli keskellä suuta ja illalla loikkia lätäköitten yli. Tänään on märkä ja sula maa, vaikka lauantaina satoi lunta monta senttiä. Olin pettynyt kun ennestäänkin hankien peittämä piha sai lisää peitettä. Onhan se kaunista ja puhdasta, mutta.. onneksi sulaa pois.

Sormet syyhyävät jo pihahommiin ja olen istuttanut purkit täyteen valko- ja ruohosipulia. Valkosipulit työntävät jo pitkää vartta, mutta ruohosipulit ovat onneksi vasta "oraalla". Ne olisi tarkoitus siirtää aikanaan ulos. Pihalla oleva sipulipehko on jo hiipunut, eikä siitä oikein enää riitä soppa- ja salaattitarpeiksi.

Viime keväänä tilasin nähin aikoihin Viherpeukaloitten valmiit kukkapenkkipaketit, jotka saapuivat postiin jo huhtikuun lopussa. Tänä keväänä en uskalla laittaa tilausta sisään ennen kuin lähempänä toukokuuta, ja jos tätä menoa jatkuu, niin varmaan vasta toukokuun lopulla. Kuitenkin haikailen jo tulevan kukinnan perään ja hypistelen puutarhakirjoja ja kasviluetteloja malttamatta.