Kevään melankoliaa

Timantti keväthangella

Lumella välkehtivän
Sä näet timantin.
Ei kyynel eikä helmi
Kimalla kirkkaammin.

Salaisen kaipuun luoma
On tenholoiste sen;
Se aurinkoa katsoo,
Mi nousee säteillen.

Sen sädettä se palvoo,
Ja sitä rakastain
Se suutelee – ja sulaa;
Jää pieni kyynel vain.

On kaunist’ ikävöidä
Ylintä päällä maan,
Kimaltaa sille, kuolla
Sen hymyyn kauneimpaan.

kirj. Josef Julius Wecksel

Linkki Wikiaineiston sivulle:
http://fi.wikisource.org/wiki/Timantti_kev%C3%A4thangella