Kun töistä lähtiessä sade roiski täydellä latingilla lokakuun taivaalta ja tuuli käänteli sateenvarjoa nurin tämän tästä, oli olotila saapuessamme Säästöpankin rantaan jo hyvin merellinen. Ravintola oli silloin vielä aikalailla autio ja tuntui hassulta koko pöytävaraus, mutta istumaan päästyämme alkoi porukkaa valua räntäsateen seasta sisään tasaisena virtana.
Sen kummemmin ei menuja olisi tarvittu, mutta katseltiin kuitenkin. Äyriäisplatter oli päätetty jo aikaisin kevättalvella testata ja sitä määrätietoisesti myös pyysimme. Lisäksi tilasimme paprikasoossissa gratinoituja ostereita lämpimäksi alkupalaksi, ja hyvä niin.
Tarjoiluvati oli upea. Kampasimpukat ihania, veivät kielen mennessään ja lämpimät osterit maukkaita. Pieniä söpöisiä simpukoita ja sinisimpikoita maisteltiin, savustettuja ja naturelleja katkarapuja syötiin innolla. Sitten ne tuoreet osterit, suolaisia luikeroita, kamalia, ei ollenkaan sellaisia kuin aikaisemmin olimme maistelleet, vai oliko aika lie kullannut muistot...
Hummerin saksien kanssa saatiin askarrella tovi, ennen kuin homma alkoi luistaa. Roippeita lensi pitkin pöytää.
Maukasta ainakin oli, monella tapaa, ja viini, Gruner Veltraminer, tarjoilijan suositus, sopi todella hyvin läpi koko aterian.
Jälkkärinä olut sabaionea ja palsternakkajäätelöä minulla, ja tyttärellä suklaakakkua rosmariinisiirapilla, hyviä molemmat.
Hummerin saksien kanssa saatiin askarrella tovi, ennen kuin homma alkoi luistaa. Roippeita lensi pitkin pöytää.
Maukasta ainakin oli, monella tapaa, ja viini, Gruner Veltraminer, tarjoilijan suositus, sopi todella hyvin läpi koko aterian.
Jälkkärinä olut sabaionea ja palsternakkajäätelöä minulla, ja tyttärellä suklaakakkua rosmariinisiirapilla, hyviä molemmat.
Mukava makumatka, hauskat muistot. Meripaviljonki on viihtyisä ja kauniilla paikalla sekä kätevästi saavutettavissa. Uskaltakaa kokeilla, neuvoja saa, jos arastuttaa tarttua rapua saksesta.