Syyskuu on kulunut historian siivillä. Olen uppoutunut lukemaan kirjat Kirsi Kunnaksesta ja Aino Sibeliuksesta. Mainiot teokset, jotka käsittelevät laajasti henkilöidensä elämää ja elinympäristön vaiheita. Hyvin lyhyen ajan kuluessa on Suomi muotoutunut, yhteiskunta kehittynyt, kaupungeista ja kulttuurista puhumattakaan.
Kirsi Kunnaksen runojen, lorujen ja Tiitiäisen parissa kasvaneena oli mukavaa päästä kurkistamaan tarinoiden taakse. Mielenkiintoista oli lukea henkilöhistoriaa josta en mitään tiennyt aiemmin. Kirjan sivuilta saa myös aimo annoksen tietoa Suomen kulttuurielämän vaiheista Kirsin syntymävuodesta 1924 lähes tähän päivään saakka. Sivuilta löytyy myös paljon runoja ja niitä taustoittavia kertomuksia.
Jos olisin lukenut Aino Sibeliuksen, s. 1871, elämästä ensin, olisi historia sujuvasti jatkunut ja ehkä leikannut jossain vaiheessa, elihän Aino vuoteen 1969 saakka, 98 vuotiaaksi saakka.
Ja sitä en muistanutkaan, että Jean asui myös Keravan Vanhassa pappilassa ennen kuin perheelle löytyi asunto Keravan Mattilasta, jossa koko porukalla asuivat, Aino, Eeva, Ruth ja Janne, kolmisen vuotta. Mattilan aikaan syntyi (ja kuoli) myös pikku-Kirsi.
Kovin erilaista on elämän meno ollut myös asumisten osalta. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että asunnot oli tapana sanoa irti keväisin, jolloin etsittiin kesäasunto ja syksyisin taas etsittiin uusi kaupunkiasunto talveksi. Näin toimi vielä Kirsinkin perhe alkuvuosina.
Mainiot ja mukaansa tempaavat kirjat historian janoisille.