Säät sahaa, saappaat pitää
Herttinen sentään millaisia kelejä on ollut koko alkuvuoden. Juhlavuosi vaihtui lähes kesäkeleissä. Avokkailla olisi selvinnyt Töölönlahden kierroksesta, mutta laitoin sentään sirot nilkkurit. Lunta ei ollut silloin vielä missään ja mukavaa oli kiertää kaupunkia lämpimässä iltahämyssä ja tarkkailla Suomi100 lavan rakentamista ja kuoron harjoituksia ennen kuin gaalaillallinen Meripaviljongissa alkoi.
Illallinen oli mukava kokemus. Viehättävä lasivitriini, Meripaviljonki Säästöpankin rannassa, oli kauniiksi koristeltu ja tunnelmallinen. Ruoka oli maukasta. Saimme mielenkiintoista savusilakka-siianmätimoussea alkupalaksi, joka yllätyksellisesti osoittautui keitoksi! Maukas liemi tuotiin kannussa ja kaadettiin moussen ja juurespalojen päälle. Tätä ennen olimme jo nauttineet lasillisen Piper-samppanjaa sekä keittiön tervehdyksen, joka oli kylmäsavulohta osterikastikkeen kera. Keiton jälkeen söimme poroaladobia naurispyreen kera ja vielä Varkauden sampea ja kotimaista kaviaaria.
Menun kruunasi suklaajälkiruoka.
Täysin vatsoin ja hymyävällä mielellä kävelimme kohti Kansalaistorin tapahtumalavaa josta kuului Paula Koivuniemen Aikuinen nainen. Tungos oli hurja. Ei hahtuvaakaan alkuillan rauhasta ollut jäljellä, mutta todella rentoa ja iloista porukkaa ja mahtava tunnelma. Onneksi keksimme mennä virran mukana Musiikkitalon kahvilaan, josta oli suora näkymä tapahtumalavalle ja soitanta johdettuna sisätilan ämyreihin. Lisäksi lavan tapahtumia saattoi seurata suurelta näyttöruudulta. Hyvä löytö, vaikka pakkaskeliä ei ollutkaan.
Ilotulitusta lähdimme katselemaan ulos ja osuimme Hakasalmen huvilan rinteeseen. Hyvin siitä näki, mutta jälkeen päin tuli mieleen, että paras paikka olisi ollut Töölönlahden rannoilla tai päädyssä. Sieltä olisi nähnyt lisäksi kuvion joka taivaalle töräytettiin.
Loppiainen ja Lux toivatkin sitten aivan toisenlaisen kelin tullessaan. Luxin ensimmäisinä päivinä oli pakkasta 25 astetta ja lisäksi tuulta. Sääennusteita seuraten valitsimme käyntipäiväksi lauantain, jolloin pakkasten oli luvattu lauhtuvan, ja lauhtuivathan ne. Sohjon ja tihkusateen sävyttämässä illassa paarustimme valokohteet, mutta eipä juuri palellut, paitsi tuulisella Kauppatorin aukiolla, jossa ihastelimme hetken aikaa Enso Gutzeitin talon valoteosta. Erityisen viehättävä oli Suomen pankin seinään heijastettu metsän elämää kuvannut teos sekä yliopiston sisäpihan Flower of life teos, jossa valokukkaset huojuivat vienosti tuulen tahtiin.
Siitä pitäen ovatkin säät sahanneet pikkupakkasten ja plussakelien välimaastossa. Liukasta jalankatkaisukeliä on pidellyt useana aamuna. Selkä ja hartiat jumissa saa hipsutella pitkin tietä. Luojalle kiitos Korkkari 37:stä löytyineistä koretexsaapikkaista, joissa on hyvä pito.