Espanjan reissu takana - ja niin joulukin! Hiukan huono ajankohta on tuo joulun alle osuva viikko, sen myötä kun joulutouhut huipentuvat aina aivan viime hetkeen. Niin tälläkin kertaa kävi, ja juosta läähätin viimeisiä hankintoja vielä aivan loppumetreillä. Lahjat toki löysin ja tyttäret pistivät pötyä pöytään, joten hyvin selvittiin - sen puolesta.
Benalmadena oli entisellään. Vain kaksi vuotta on edellisestä Paloma parkin vierailustamme vierähtänyt, joten suuria muutoksia ei ole ehtinyt tapahtuakaan. Sen huomion kuitenkin tein, että puiston puusto ja pensaat kasvavat hotkien. Maisema on kasvun myötä muuttunut runollisen hennosta vankaksi ja säntilliseksi.
Kiertelimme kaikki vakipaikat, Nerjat, Mijakset ja Rondat (Rondassa tosin vain pikaisesti illan pimeydessä läpi ajaen ja jouluvaloja katsellen.) Etsimällä etsien olin tälle kerralle tutkinut uusia käyntikohteita ja löytyihän niitä. Oikein viehättävä oli myös vanhan tutun Nerjan halki kulkevan jokiuoman varren puisto ja kevyen liikenteen väylästö, jonka varrelle jäi monenmoisia viljelmiä ja hedelmäplantaaseja lintuineen ja perhosineen. Sieltäkin monta eläkepäivien unelmaa löytyi!
Tällä kertaa kävelimme myös pitkin hiekkarantoja. Osuimme Euroopan palkonkia etsiskellessämme hieman sivuun, mutta näimme toki palkonginkin ja siellä kymmenet ihmiset tungeksimassa. Meidän rantareittimme oli kaunis ja rauhallinen. Oli kävelijöitäkin, mutta ei tungokseksi saakka. Ja aurinko paistoi kaiken aikaa!
Setenil de las Bodegas oli viehättävä pieni kylä lähellä Rondaa. Hurautimme sinne etsimään vuoren rinteeseen louhittuja luolaravintoloita ja katselemaan kylän jouluilmettä. Tosi suloinen kylä, mutta paljon pikkuruisempi kuin olin kuvitellut.
Comareksessa sen sijaan kävelimme melko tovin. Se sijaitsee Malagan yläpuolella, yhä vaan ylemmäksi kipuavien serpentiiniteitten päässä. Maurien vanha linnoitus löytyy aivan kaupungin huipulta ja pikkuruisia tavernoja migas ja tapas tarjoiluineen. Meitä palveli kylän aukion laidan tavernassa nuori pipoon ja kaulaliinaan sonnustautunut mies joka katsoi pitkään kun pyytelimme Migasta maistettavaksi. "On meillä sitä", hän vastasi ja kysyi haluammeko koko annoksen vai niin kuin tapaksena. No tapaksena otimme ja kyselin mitä Migaksen kanssa on tapana juoda. "En minä tiedä", sanoi poika. "No mitä sinä joisit", kysyin. "Minä en sitä syö", tuli painava vastaus pikaisesti. No mitäpä siinä sitten, tilattiin mitä osattiin, eli dos copas de vino tintoa. Ja jos totta puhutaan, en minäkään Migasin mausta oikein vakuuttunut, mutta tiedänpä nyt minne panen kuivaksi käpähtäneen vaalean leivän. Migas nimittäin koostuu leivästä, paistetusta kananmunasta, valkosipulista ja chorizco makkarasta. Jokainen emäntä kai tekee oman näköisensä tästä "pyttipannusta", joten makujakin lienee monenlaisia.
Kaikken mahtavin nähtävyys ja kokemus oli kuitenkin Caminito del Rey, maisemapolku joka kulkee pitkin Garganta el Chorron vuoren rinteitä, vanhojen akveduktien rinnalla. Tälle reitille pääsee kulkemaan omia aikojaan, mutta liput ja litterat on hankittava ja tietystä lähtöpisteestä sovittuun kellon aikaan lähdettävä. Lähtöpisteessä jaetaan kypärät ja kerrotaan säännöt. Sen jälkeen koittaa vapaus kulkea omassa tahdissa. Maisemat ovat huimaavat. Haukkoja ja kenties kotkiakin näimme liitelevän paljaiden kalliohuippujen ympärillä. Kauriit ja kanit juoksentelivat pensaikossa ja vedet solisivat kuilun pohjalla ja kanavissa pitäen melkoista pauhua. Sää suosi retkipäiväämme myös ja maalasi vuoren rinteisiin punakirjavia kuvioita. Ihana reissu. Suosittelen, eikä ole aivan mahdoton korkean paikan kammoisillekaan, niin vankat ovat kaiteet ja leveäksi tehdyt käytävät.
