Perjantaina illalla, kun saunomisen jälkeen lähdimme ajelemaan, oli vielä selkeänä suunnitelmana Mänttä-Vilppulan museokierros. Vaan kun tutkailimme viimehetken sääennusteet, ja sisä-Suomeen oli luvassa koko lauantain kestävä saderintama, vaihtui määränpää livakasti kohti Pohjan kylää ja Fiskarsin ruukkia.
Jo vuosia oli päässyt vilahtamaan siitä, kun tällä ruukilla vierailtiin, äitmuorikin silloin mukana vielä oli, ja muistikuvissa kajastelivat aivan erilaiset maisemat. Illan hämärissä ajelimme aution kylän keskuskentän parkkialueelle ja katselimme sievästi kunnostettuja koristeellisia kivitaloja sekä rinteeseen noussutta punaisten mökkien rintamaa. Tuumasimme, että kunhan nyt syyskuisessa hiljaisuudessa kiertelemme aikamme joen varrella polveilevia käytäviä ja kauniita siltoja, tutustumme joihinkin ehkä vielä avoinna oleviin putiikkeihin ja käymme syömässä ravintola Kuparipajassa, niin siinä se.
Pilvisen aamun valjetessa tutkailimme kylän tarjontaa ja iloksemme huomasimme monen paikan olevan vielä avoinna, ja että erilaisia kylttejä parhaillaan pystytettiin teiden risteyksiin. Ihmetystä herätti tiuhaan tahtiin saapuvien autojen määrä, kunnes useamman yhtäaikaisesti saapuvan katolle kiinnitetyt pyörät sytyttivät lampun. Katinsuon kierrokselta saavuttuamme meidät siitä huolimatta yllätti täpötäyteen sulloutunut parkkialue, jonka keskellä Römpöttimme nökötti hellyttävässä retroluukissaan.
Rekolan panimon myymälää ja siellä myytäviä Fiskarsin juustolan sveitsiläissyntyisen juustomestarin Thierry Jungin tuotteita hamusimme maisteltavaksi. Kävi ilmi, että maastopyöräilijöitten armadat olivat kokoontuneet juuri panimon pihalle lähtöasetelmiin ja sieltä sykähtivät mikä minkäkinlaisessa ryhmässä poluille metsiin ja pelloille. Lapsille oli tarjolla pyöräilytemppurataa pihamaalla ja muuna oheisohjelmana suppailua joella. Hetkessä oli hiljainen kylä saanut säpinää kujilleen ja tunnelma oli hyvin urheilullinen. Lenkit tehtyään pyörät kuitenkin kaikkosivat ja autokolonnat lähtivät jättäen jälkeensä taas hiljaisen kentän. Toki muitakin turisteja meidän lisäksemme paikalla oli. Ja Kuparipajassa saimme aivan ihanaa sienipiirakkaa ja sorsaa haudutetun punakaalin kera. Hyvä ruokamuisto jäi tästä käynnistä.
Illan romanttiseksi päätteeksi ajattelimme käydä tutkailemassa vielä Billnäsin ruukin maisemia. Voi mikä pettymys! Koko alue on nykyisin aidattuna, eikä kävelemään pääse lähellekään vettä tai vanhoja rakennuksia. Pääsy kielletty! Töröttää rautalanka-aitoihin kiinnitetyissä kylteissä. Se siitä idyllistä.
Surautimmepa sitten Tammisaaren suloisille rannoille, jotka eivät milloinkaan pettymystä tuota. Ilta ja aamukävelyt veden tuntumassa kulkevilla kävelyteillä ja puusilloilla aurinkoisesta säästä nauttien olivat kuin huipennus tälle viikonloppureissulle.
Kotiin ajellessa poikkesimme vielä Lohjalle, katsastimme Laguksen lammet, ja tovin uutta sopivaa ruokapaikkaa etsiskellessämme (El Greco on muuttanut Helsinkiin jo aikaa sitten), osuimme Trattoria Gustoon, joka oli kiva ja lämminhenkinen ravintola. Italialaista, konstailemattoman hyvää ruokaa ja sydämellistä palvelua saimme.
