Helmikuu on sujutellut sekavissa sääoloissa jo puoleen väliin. Hiljaista, lukunurkassa nyhjöttämista ja päivästä toiseen raahustamista. Sadetta on saatu kaikissa olomuodoissa, enimmäkseen vettä, mutta nyt viimepäivinä myös reilunlaisesti lunta. Maa on taas puhtaan valkoinen, välillä kaikki lumi ehti jo sulaa pois, loskaa viskoi aamutuntien riemuksi ja pimeys valtasi tienoon. Nyt kuitenkin on valoisampaa kun uusi lumi hehkuu puhtoisena.
Eilen vilahti aurinko! Sininen taivas oli outo, mutta tervetullut näky.
Lisävalon toivossa valkaisin nämä sivutkin uuteen ulkoasuun. Mustan maiseman keskeltä mieli karkailee jo kevään ja kesän reissuihin. Tulossa on Toscanan kierrosta huhtikuussa ja heinäkuun puutarhamatka Mainaun puutarhasaarelle. Itseään pitää hillitä, ettei liikaa surffaile sivustoilla, muuten on kaikki jo moneen kertaan kierrettynä virtuaalisesti, ennen kuin reissut todeksi tulevat.
Toscana nyt kuitenkin on tullut netissä pyörittyä ja matkasuunnitelmaa täytyykin laatia. Paikkoja on niin paljon ja viikko on kovin lyhyt, jotta kaiken ehtisi nähdä. Onneksi monta paikkaa on jo käytynä, niin että Pisan ja Sienan ainakin voi tällä kertaa sivuutta. Toivoa sopii, että Firenzen sää nyt suosisi. Viimeksi satoi niin, ettei autosta ollut asiaa ulos.
No, ennen reissuja on vielä monta muuta rientoa. Kaikki paukut on kuitenkin ladattava peliin, että jaksaisi vielä nämä muutamat talvikuukaudet, ennen kuin kevään viherrys alkaa helpottaa korvien väliä.