 |
Tuleva vuosi näyttää miten muuttajat löytävät paikkansa arjessa ja miten onnistuvat luomaan omat polkunsa täkäläisessä elämän rytmissä.
Minun vuoteeni mahtuu, lähinnä paivittäisen junamatkailun ansiosta, joitakuita kohtaamisia maahan muuttaneiden, eri kansallisuuksia edustaneiden ihmisten kanssa. Ja ruuhkajunaan toivoisin myös arvoisien päättäjiemme istahtavan aina silloin tällöin todellista Suomea kurkistelemaan.
Olen saanut opastaa kirgiisimummoa Tikkurilan asemalla junanvaihdossa sekä neuvoa oikeaan junaan ulkomaalaisia, heikosti suomea osaavia ikänaisia. Naiset syystä tai toisesta valitsevat minut kysymysten kohteeksi. Liekö syy siinä, että minulla ei nykyisin juurikaan ole kiire, vaan haahuilen asemilla kaikessa rauhassa hitaasti edeten, jotta aikaa paikalla seisoskeluun jäisi mahdollisimman vähän.
Vaan sattuipa eilen niinkin, että minua puhutteli kurdimies, joka aikansa katseli kuinka temppuilin kännykkäni kanssa piuhoja korviin asetellen ja taas pois repien, ja silmälaseja otsalle ja silmille vuoronperään sovitellen.
Naamallani lie ollut huvittunut ilme, kun mies loihe ilmoille kysymyksen: Kuunteletko musiikkia, onko hyvää? No minä en ollut vehkeestä vielä pihaustakaan kuultavaksi saanut, mutta nyökkäilin ja myönsin vaan että kyllä, kyllä. Siihen mies yllättyneenä huudahti Oletko suomalainen! Oletko aina noin iloinen? Onko sinulla lapsia, oletko naimisissa? ja jatkoi -En olisi uskonut, olet niin epätavallinen.
Kuultuaan sitten, että juu, olen naimisissa ja lapsiakin on kolme, pyyteli kovin anteeksi uteluaan ja päivitteli sitten vielä jo aikuisten lasten ikiä, että niin vanhakin... ei uskoisi!
"Epätavallisuudestani" huolimatta, tai siitä syystä, päätin kuitenkin laittaa tämän keskustelun vahvasti plussan puolelle ja toivon, että moni muukin onnistuisi edes hetkiseksi luomaan kasvoilleen vaikkapa tuollaisen hämmentyneen hymyn tai muuten vaan sellaisen ilmeen, että ulkomaalainenkin uskaltaa suunsa avata. Mukavaa oli keskustella ja hyvää uutta vuotta mamumiehelle toivottaa.