Eilisen puurojuhlan innoittamana pyöriä touhotin tänä aamuna punanuttujen, hameiden ja kenkien haussa niin, että sen tuhannen kiire tuli bussille juosta!
Risteyksessä, pikkuista ennen pysäkille ehtimistä mokoma tulikin, mutta pysähtypä, kun huidoin sillä kätevällä heijastinkortilla. Tuttu kuski. Huomenet ja kiitokset, kun noukki kyytiin tien poskesta, istumaan - ja, himpskatin himpskattia! Lahjapussi eteisessä. Siispä siltä siunaamalta nappia painamaan ja pois bussista. Yhden pysäkinvälin kerkesin körötellä.
No, lyhyt oli matka pussukkata hakemaan ja kohtalaisesti työpaikallekin ennätin. Siellä sitten kaikki tänään taas arjen harmaissaan ja minä yksin helakkana tonttuna... No, tuttu tunne.
Nyt ovat sentään laatikot jo uunissa ja piparin tuoksua ilmassa.
Mustasta maasta huolimatta oikein mukavaa joulunaikaa!
