torstai 23. heinäkuuta 2015

Kukasta kukkaan hypellen, aurinkoa etsimässä

Vesikesänä on kätevää reissata mökki selässä. Karavaanarielämä vapauttaa kulkemaan säiden mukaan, vaihtamaan paikkaa aina kun sille tuntuu. Toki alustava suunnitelmakin oli tehty. Sastamala, Harjavalta, Pyhäranta, Velkua, Tammiluoto, Parainen, Nauvo, Korppoo ja sitten vapaa taival tuntuman mukaan.

Kyllä meitä säät suosivat, vesikesän oloissa onnistuimme oikein hyvin.

Jo loman aloitus, ihana puutarhamatka Göteborgiin, tarjosi aurinkoa ja lämmintä kesätunnelmaa. Kaikki puutarhakierrokset saimme kulkea paisteisessa ja lämpimässä säässä, vain siirtymätaipaleilla pisarat ripusuttelivat bussin ikkunoihin. Kuljettiin ja kuvattiin.

Ruusuja, maisemia ja kukkasia on nyt koneen lisämuisti tulvillaan, mutta niihin palaan vielä. Parhaimmat otokset on seulottava, ja mikä parasta, samalla saan tehdä reissun uudelleen. Tässä kuitenkin jo ripaus Kasvitieteellisen puutarhan värikästä ihanuutta:






















Göteborgista palauttuamme alkoi kuskilla kaasujalka vipattaa siihen malliin, että jo heti maanantaina lähti karavaanimme kulkemaan kohti Länsi-Suomen maisemia ja tavoittelemaan saariston aurinkoisia kalliorantoja.

Kierros kohti saaristoa

Pyyhälsimme yöksi Sääksmäen siltojen matkaparkkiin, kuuntelimme öistä sateen ropinaa ja ihmettelimme mitä reissusta mahtaa tulla. Reilu kymmenen neliötä käy pian ahtaaksi jos ulos ei pääse, viitsi tai huvita mennä - jos kovasti sataa. Autossa kun ei saa vaatteita kuiviksi mitenkään.

Saavuimme Sastamalaan, Tyrvään kirkko oli ensimmäinen havaintomme ja sitä kovin ihmettelin, kun luulin Pyhän Olavin kirkolle pääseväni. No löytyihän se Olavin kirkkokin, mutta ensin tutustuttiin Puukstaavissa Rudolf Koivun näyttelyyn, jonka aiheena oli mielikuvitus. Ihania piirroksia tutuista saduista ja tarinoista. Myös lukutaidon, kirjallisuuden ja painotyön historia oli kiinnostavasti esillä museon näyttelyssä.


Kävelimme myös "Junille" matkailijoille suositeltu reitti kulki Tyrvään suuren pojan Akselin Gallen-Kallelan synnyinkodin pihapiirin kautta rautatieasemalle puikkelehtien talojen sivuitse, suloisesti vanhan pappilan puistoissa siltoja kierrellen.

Suodenniemellä kapusimme luontopolkua pitkin pirulanvuorelle. Näkötornista oli upeat maisemat yli sankkojen metsien järvivesien välkkeeseen.

Harjavallassa talviturkki jäi Kultakoukun uimarannalle. Kokemäenjoen vesi oli suloisen lämpöistä ja yllätti iloisesti, sillä luulin, että joen virtaava vesi olisi kirpaisevan kylmää. Varsinaisena kohteenamme oli Emil Cedercreutzin museo, jonka maisemat lumosivat ja toivat mieleen muistoja Visavuoren maisemista.
Matkamme jatkui Pyhärantaan, jonka olin valinnut käyntikohteeksi ihan vaan siksi, että siellä emme vielä koskaan olleet piipahtaneet. Ja totta totisesti, kyllä Suomessa on pieniä paikkakuntia! Kirkko ja veneranta sekä sekä kauppa kylältä löytyi mutta eipä paljon muuta. Nähtävyydeksi merkittyä Vesimyllyä emme olisi ikimaailmassa löytäneet ilman navigaattoria. 

Kuinka ollakaan, saavuimme pian Uuteenkaupunkiin, joka lukeutuu mieluisimpien kesäkaupunkieni joukkoon. Ruokailuhetki ihanassa kanavanrannan Kahvelissa oli rentouttava ja sen jälkeen jaksoi hyvin kiertää tutkimaan Myllymäen puistikkoa. 
Yksi asettamistani rasteista oli Velkua, liekö sitten Kalle Isokallion Vapaa Velkua -niminen kirja ollut aivojeni poimuissa tätä suunnitellessani, mene ja tiedä. Teerisalon puistoa oli Velkuan kohteista kovasti näkemisen arvoiseksi kehuttu, mutta täytyy todeta, että kovin sen oli aika syönyt. Kierreltiin ja katseltiin, muttei millään meinattu sitä löytää. Vaan vihdoin älysimme, että sorakäytävien hahmot heijastuivat nurmettuneina maan pinnasta ja joitakin istutuskukkasia saattoi havaita epämääräisinä ryppäinä siellä täällä. Losseilla kuitenkin ajelimme Velkuanmaalle ja takaisin, ei edes sopivaa yöpymispaikka löytynyt näiltä tantereilta.

Naantaliin saavuimme illan hämärtyessä ja teimme kierroksen rantaravintoloiden ihmismereen ja katselimme vanhan kaupungin suloisia kesäkatuja. Aamulla jatkoimme edelleen poutasäässä kohti saaristoa. 

Turun ruusuinen Tähkäpuisto ja Kaarinan Rosarium olivat kuitenkin ensin matkan varrella. 

Tähkäpuisto, Turku















Rosarium, Kaarina

Sitten olikin jo vuorossa matkan varsinainen saaristokohde: Tammiluodon viinitila, johon olimme tutustuneet kevään Matkamessujen yhteydessä. Messuilla maistelemamme Mansikkainen kuohujuoma oli harmiksemme loppuun myyty, mutta toki muuta mukavaa saimme ostetuksi talvipäivien harmautta ilahduttamaan.


Paraisille saavuimme kirkkaassa ja lämpimässä auringon paisteessa. Kiertelimme tovin kanavan rantoja, ihastelimme värikkäitä veneitä ja Porvoon mieleen tuovia punaisia rantataloja sekä kävelykeskustan mukavia ruokapaikkoja ja kahviloita. Suloinen kaupunki.


Tästä alkoi sitten varsinainen saaristo-osuus, Nauvon, Korppoon ja Bromarvikin Padvan Skatlauddenin kärkeen saakka. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piipahdit ja jätit terveisiä :)