Mahtavaa, miten kevät on harppauksin edennyt muutaman viime päivän aikana. Koivut vihertävät ja nurmikko kasvaa kohisten. Aurinkoisilla pihoilla avautuvat jo tulppaanit nupuistaan ja sievä punerrus on ilo silmälle pitkän harmaan kauden jälkeen.
Kotoisat kirsikkappuumme kukkivat taas kaupungin puistoissa ja katujen varsilla, kaunista!
Vihdoin olen saanut syksyltä pystyyn jääneet korret kerättyä ja pensaat leikattua. Siistit kukkapenkit täyttyvät hiljalleen krookuksista ja narsissien vehreistä lehdistä. Nuppuja näkyy jo siellä täällä, mutta kylmä ja savinen maa antaa vielä odottaa kukkijoita.
Talon länsipäädyssä appeldoornit sen sijaan ovat jo tuloillaan. Näyttää sille, että leuto talvi on ollut niille suosiollinen, lehtikasvusto on tiheämpi kuin aikaisemmin. Innolla odotan, kuinka paljon itse tulppaaneita kehittyy.
Naapureiden aurinkophoilla ovat lumikellot kukkineet jo kauan, mutta omalla pihalla näkyy sinivuokkojen villiys. Nyt niitä on levittäytynyt tuppaiksi sinne tänne, valkovuokot valloittavat kuitenkin laajemman alan ja ketunleivissäkin on sievät kukkahamoset.
Ihanaa vihdoinkin päästä kourimaan multaa ja riipimään oksia!
Aikaa ei tahdo jäädäkään virtuaalipuutarhuroinnille, kun aurinkoinen keli on suosinut pihalla hääräämistä.
Kasvimaa on vielä kylmä ja multa liejuisen märkää. Mullan pinnalta sai märän syksyn ja talven jäljiltä rullata sammalta pois kuin rupea ihon pinnalta. Olisipa nyt ollut vireillä viherkaton rakennus, siirtosammaleen olisi saanut omalta maalta.
Tästä pekiltä takapihalle tähyillessä näen, että alppiruusuista Mikkeli odottaa kesää jo malttamattomasti lehdet ylöspäin auringon suuntaan ojentuneina, Haaga sen sijaan on vielä uninen. Sen lehdet suuntaavat osittain vielä maata kohden, varpaita paleltaa, eikä se millään viitsisi herätä tähän vappuiseen raesateeseen ja viiden lämpöasteen kevätsäähän.