torstai 14. kesäkuuta 2012

"Roheline rong" ja havainnoinnin ilo

Kesäiset, aurinkoiset aamut piristävät kummasti. Olen saanut aamuiseen odotteluuni kaveriksi pysäkille pyörällä porhaltavan nuoren miehen, joka on matkalla kesätyöpaikkaansa.

Hauska on seurata kiireisen kaverin säntillistä saapumista eväspusseineen. Eilen näytti leipäpussissa olevan piirakan palasia, osin jo muruiksi muussautuneina, tänään oli matkaan lähdetty sipsipussin puolikkaalla. Toivottavasti kyseessä ei ole koko päivän lounas! Sipsit ainakin raksuivat jo bussissa, kenties aamupalan korvikkeena.

Tosi mukavaa on ollut myös päivänä muutamana saada kotimatkalla kuunnella iloisen päiväkoti-ikäisen poikaveijarin jutustelua omalla äidinkielellään. Ei ole Keelesild-kurssi täysin hyödyttömäksi jäänyt, sillä olen sentään osannut vesselin puheesta noukkia keskeisimmät sanat. Milloin on ihasteltu ikkunasta näkyviä isoja autoja ja moottoripyöriä, milloin koiria. Viimeksi ihastusta herätti vr:n uusi kalusto, kun asemalle sattui saapumaan pitkä vihreä matalalattiajuna. "Vaata emme, roheline rong!" ilakoi pikkumies kirkkaalla äänellään. Ei siinä voi muuta kun suun pielet korvissa tarkastella ympäröivää maailmaa - Ihme ja kumma, on niin paljon kaunista katseltavaa, alppiruusut hehkuvat Aurinkomäen rinteessä parhaimmillaan ja kirjaston puisto hehkuu monivärisistä kukkasista.

Junareissut ovat sujuneet Sebastian Siukosen Kun kiireestä tuli kupla - työelämän paradoksit -kirjan parissa. Mielenkiintoista juttua työn tekemisen meiningistä. Suosittelen!
Rentouttavampi kumppani on ollut Haruki Murakamin Suuri lammasseikkailu. Juttu on vielä kesken, mutta todella oudosta tarinasta on kysymys. Täytyy myöntää, että olen huono tulkitsemaan näitä monessa tasossa kulkevia, yhteiskuntakriittisiä juonen käänteitä, mutta kyllä tämä ajatuksia herättää. Mikä onkaan lammas?