lauantai 30. kesäkuuta 2012

Lapin kesää kohti - uida voi jos jäät ovat lähteneet

Tuulee ja taivas on harmaa, mutta jokohan ensi viikolla lämpenisi?

Reissu Sirkkaa ja Saanaa, näitä kauniita Lapin tyttäriä kohti alkakoon. Saariselällä kuului sataneen lunta! En ole kovinkaan riemukas talvi-ihminen, joten kovasti toivon, että kelit kesäistyisivät ensi viikon loppuun mennessä. 

Taipaleemme suuntautuu ainakin hahmotelmissa aina Kilpisjärvelle saakka eikä ole aivan varma, vaikka Jäämerikin nähtäisiin, sillä tietoisuuteemme osui uutinen, että kallis tunnelivero Norjan puolella on poistettu kesäkuun alusta alkaen. Kun autokin on oma, jos vaan kestää, niin sekään ei aiheuta estettä spontaanille siirtymälle. Toisaalta matka jatkuu muutenkin ainakin Ruotsin puolelle. 

Kummallisen autiolle vaikutaa Ruotsin Lappi. Ainoa itsestään ääntä pitävä kylä on Arvidsjaur, josta näyttää löytyvän aktiviteetteja ja nähtävää myös kesäkaudella. Sitä täytynee tutkailla tarkemminkin. Muuten näyttää sille, että saamme samoilla porotokkain keskellä kaikessa yksinäisyydessämme...

Menomatkalla on tarkoitus pysähtyä Laukaalla, Vaalassa ja Ranualla. Jos säät Laukaalla ovat suotuisat pyörähdämme Nokkakiven huvipuistossa, vaan jos kylmä kouraisee, menemme lämmittelemään Peurunkaan.  Vaalassa on tarkoitus tutkailla Geopark Rokuan maisemia ja taas, jos kylmä hyytää, saatamme mennä Rokuan kylpylään.
Ranualla ei tiettävästi uimaan päästä, mutta eläinpuistoon kuitenkin ja - jääkarhuja! - ihan totta, ihailemaan. Ranua Zoon suojista löytyy myös Revontulet Oy:n Virvatulet-viinikauppa. Sieltä olisi tarkoitus tehdä hankintoja. Ainakin Lakka- ja Variksenmarjaviinit haluaisin ostaa. 

Majapaikkamme Sirkassa sijaitsee Rakkavaarassa. Pari kesää sitten siellä päin pyörähdimme, joten tiedossa on suurinpiirtein mitä odotettavissa on. Levin rinteilläkin piipahdimme pikaisesti samaisena suvena, joten voinemme tällä reissulla siirtyä jo rinnekahvilasta pitemmälle. Tuikussa ei tänä kesänä taida olla ketään tuttua tarjoilemassa, mutta käytävähän siellä silti on.

Ruotsissa majoitumme Tegefjälliin ja pyrähdämme kenties Norjan puolella Trondheimia tutkailemassa. Sieltä on muistiini jäänyt valtava Nidarosin kirkko, jonka seinustoja koristavat sadat ihmisen kokoiset kivipatsaat. Muistoni taitaa olla peräisin viimeiseltä lomareissulta, jonka vanhempieni kanssa reissasin. Silloin keiteltiin ruoka spriikeittimellä ja yövyttiin teltassa. Nostalgisia aikoja ja ihania muistoja, vaikka viisitoistavuotiaan mielessä reissu ei niin kovin 'coolilta' tainnut tuntua. Kun katselen isän kaitafilmille vangitseman teinin naamavärkkiä voin huomata tuon tietyn ilmeen, joka niin kovasti on ottanut kupoliin omien lasten kasvoilta huomattuna.