Käyntikohteena Porvoon vanhakaupunki on kaunis talvellakin. Jo entuudestaan ahtaat kadut ovat kaventuneet korkeitten lumikinosten reunustamina, ja muhkuraisen aaltoilevat kävelyraitit ovat vähintäänkin yhtä hankalat kulkea kuin kesäkeleillä paljaana olevat liukkaat mukulakivipinnatkin.
Kapea ja luminen reitti värikkäitten talojen välistä Kirkkotorin viereltä Kulmakujaa pitkin Itäiselle Pitkäkadulle johdatteli meidät kätevästi aina Kuningattarentielle, vesitornin juureen saakka. Sieltä olisi matka jatkunut Myllymäen kaupunkikukkulan toiselle puolelle, joten käännyimme takaisin puukaupunkiin ja kävelimme pitkin Vanhaa Kuninkaantietä kapeiden kujien labyrinttiin.
Kävelykierroksen jälkeen, Wanhan Laamannin paistintuoksuisista houkutuksista huolimatta, suuntasimme vielä kaupungin toiselle puolelle, Mannerheiminkadun yli. Voi sitä rumuutta! Onneksi Wanhan Apoteekin takana oleva kauppakeskus näytti tekevän julkisivuremonttia. Toinen toistaan rumemmat liikekiinteistöt pistivät silmään talven valkoharmaudesta. Kesällä niitä ei tule katselleeksi kun on niin vehreää ja puiden lehvästöt ja kauniit kukkaistutukset vangitsevat katseen armeliaasti.
Ihana happihyppely, jonka jaksoi tehdä tukkoisenakin. Piristi mieltä ja kasvatti mukavasti muistojen kuvakirjastoa.