sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Sipuleita sittenkin!

Lokakuun pakkaset tihenevät. Viime yönä oli taas selkeästi pakkaskeli, aamuyhdeksältä vielä maa kuurassa ja minä tyttö tilansin kukkasipuleita! Mutta en raaskinut ohittaa Viherpeukaloitten syksyn ulosheittotarjousta, jossa 200 sipulia sai muutamalla kympillä. Toimitusta lupasivat viikon sisällä. Nyt alkaa siis jännitys, tulevatko sipulit ajoissa vai ehtiikö maa pakastua ennemmin.

Olen minä monesti ennenkin sipuleita istuttanut kohmeisin kourin. Loka-marraskuun taitteessa kun maata möyrii, niin kyllä käsiä kirveltää ja sormia saa lämmitellä pitkän aikaa, vaikka kuinka yrittäisi käyttää istuttamisen apuvälineitä. Kun "halavalla saa" niin eipä tunnu olevan niin tarkkaa tuo värienkään sovittelu. Viime syksynä haeskelin viikkotolkulla oikeaa punasävyä tulppaaneihin, mutta nyt en taida edes tietää minkä värisiä on tulossa! Onneksi 'peukaloitten' sipulipussukat on yleensä selkeästi merkitty; mikä kukka, mikä väri, jotta voin sitten kuoppia kaivaessa päättää minkä jemmaan minnekin...

Eilen sain myös vähän siivottua perennapenkkejä. Nyhdin ylös daalian juurakot kellariin toimittamista varten ja katkoin pois kosmosten paleltuneet varret. Vielä sain myös harventaa suuren määrän rönsyleinikin tuppaita, ne tuntuvat levittävän verkostoaan talven tuloon saakka. Nupullaan ollut arovuokko on paleltunut ruskeaksi, mutta neidonkurjenpolvet sekä verikurjenpolvet kukkivat vielä.

Pihahommien jäätyä vähempiin olen lueskellut. Kirjarintamalla on tullut käsitellyksi aiheita laidasta laitaan. Erityisen mielenkiintoinen on Heikki Niskan kirja Mitähän ihimisekki sanoo. Se on monisävyinen teos, 'jokk on kirijootettu hersyvällä pohojanmaan murtehella'. Lyhyet tuokiokuvat kirjoittajan elämästä ja lapsuuden sielunmaisemista vievät monenmoisiin tunnelmiin vuoronperään naurattaen ja itkettäen. Aivan toisenlainen on Sirkka Muuriaisniemen kirjoittama Autolla eläkkeelle, joka kuvaa pariskunnan matkaa henkilöautolla Turkin osakkeelleen Mahmutlarin kaupunkiin. Mukava kirja, josta voi oppia ripauksen turkkilaista kultuuria.

Tämän hetken junakirjana lueskelen Anna Kortelaisen Virginie'tä, kirjaa, joka tuntuu sisältävän tuhdin paketin 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun historiaa pariisittaren aseman kautta peilaten. Mielenkiintoinen kirja, joka ei kyllä maalaile kovin ylentävää kuvaa kansallistaitelijamme Albert Edelfeltin tunne-elämästä. Kotikirjana lueskelen Tory Haydenin teosta Lapsi muiden joukossa. Opettava ja uusia näkökulmia avaava kuvaus erityislasten oppimisongelmien käsittelyyn sekä ihmisyyteen yleensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piipahdit ja jätit terveisiä :)